Perhe- ja parisuhdeväkivalta : Millaisiksi terapeuttiset keskustelut koetaan?
Enoranta, Janica (2010)
Enoranta, Janica
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112114878
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112114878
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata neljän perhe- ja parisuhdeväkivaltaa kokeneen naisen kokemuksia perheväkivaltaklinikalla saamastaan terapeuttisesta avusta. Opinnäytetyön tehtävät olivat seuraavat: millaisina haastateltavat kokevat terapeuttiset keskustelut, mitkä asiat oli koettu auttaviksi terapeuttisissa keskusteluissa, kokivatko haastateltavat ajatuksiensa tai suhtautumisensa muuttuneen väkivaltaa kohtaan sekä haastateltavien toiveet tai ajatukset perheväkivaltaklinikan toiminnan kehittämiselle.
Tämä opinnäytetyö oli tutkimusmenetelmältään kvalitatiivinen eli laadullinen. Opinnäytetyön keskeisiä käsitteitä oli perhe- ja parisuhdeväkivalta sekä terapeuttiset keskustelut. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa siitä, millaista apua perhe- ja parisuhdeväkivallan uhriksi joutuneet naiset ovat kaivanneet sekä millaisiksi terapeuttiset keskustelut oli koettu.
Tulosten mukaan haastateltavat olivat tyytyväisiä saamaansa terapeuttiseen apuun. Terapeuttiset keskustelut oli koettu positiivisina. Auttaviksi tekijöiksi nousivat konkreettiset neuvot ja ohjeet. Myös haastateltavien suhtautuminen väkivaltaista käyttäytymistä kohtaan oli muuttunut merkittävästi.
Kehittämisehdotuksina tuloksista nousi esiin mahdollisen avun hakeminen nimettömänä ja päivystysvastaanoton mahdollisuus. Jatkotutkimushaasteita voisivat olla: mikä saa väkivaltaa kokeneet ihmiset hakeutumaan terapia-avun piiriin sekä terapeuttien jaksaminen.
Tämä opinnäytetyö oli tutkimusmenetelmältään kvalitatiivinen eli laadullinen. Opinnäytetyön keskeisiä käsitteitä oli perhe- ja parisuhdeväkivalta sekä terapeuttiset keskustelut. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa siitä, millaista apua perhe- ja parisuhdeväkivallan uhriksi joutuneet naiset ovat kaivanneet sekä millaisiksi terapeuttiset keskustelut oli koettu.
Tulosten mukaan haastateltavat olivat tyytyväisiä saamaansa terapeuttiseen apuun. Terapeuttiset keskustelut oli koettu positiivisina. Auttaviksi tekijöiksi nousivat konkreettiset neuvot ja ohjeet. Myös haastateltavien suhtautuminen väkivaltaista käyttäytymistä kohtaan oli muuttunut merkittävästi.
Kehittämisehdotuksina tuloksista nousi esiin mahdollisen avun hakeminen nimettömänä ja päivystysvastaanoton mahdollisuus. Jatkotutkimushaasteita voisivat olla: mikä saa väkivaltaa kokeneet ihmiset hakeutumaan terapia-avun piiriin sekä terapeuttien jaksaminen.