Matkalla minuuteen : -terapeuttisen valokuvauksen käyttö nuorten taidetyöpajalla
Kiiskinen, Anna-Maria (2010)
Kiiskinen, Anna-Maria
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112215045
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112215045
Tiivistelmä
Opinnäytetyön kuvaus: Matkalla minuuteen on sukellus terapeuttisen valokuvauksen menetelmän käyttöön nuorten taidetyöpajalla.
Projektin toteutumispaikaksi valikoitui nuorten taidetyöpaja Veeran verstas Oulussa, jossa olin harjoittelemassa alkuvuonna 2010. Pajajaksolla nuoret etsivät omia voimavarojaan itsekseen ja yhdessä muitten toimijoiden kanssa, mikä synnytti idean projektin sisältöön ja nimeen, joksi valikoitui voimakuva. Käsitteenä sana voima on monitulkinnallinen ja jokainen osallistuja sai omalla kohdallaan vapauden miettiä, mitä se merkitsee juuri itselle. Kuvat avaavat nuorille mahdollisuuden tutkia omaa sisintä ja vaalia löytöjään elämän aarteina.
Teoreettinen ja käsitteellinen esittely: Työlle antaa viitekehyksen sosiaalipedagoginen ajattelu yksilön subjektiivisuuden vahvistamisesta. Liittämällä terapeuttisen valokuvan menetelmän sosiaalipedagogiikan yhteyteen syntyy mielestäni toimiva yhdistelmä, jolla pyrin herättämään osallistujissa tunteita, jotka käynnistäisivät itsetutkiskeluprosessin. Tärkeä osa työtä oli saada nuori tuntemaan itsensä näkyväksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Kuvaustilanne sisälsi valta-asetelmien riisumisen eli kuvattava sai päättää itse, miten haluaa tulla nähdyksi.
Metodologinen esittely: Tutkimukseni on laadullinen ja lähestymistapanani toimii toimintatutkimus, jossa tutkijana olen itse osa projektia. Tutkimuksessa keräsin tietoa sosiaalipedagogiikan menetelmistä, valokuvan terapeuttisuudesta ja sen soveltamismahdollisuuksista. Tutkimuskysymykseni oli selvittää, miten voin käyttää valokuvaa voimaantumisen välineenä nuorten taidetyöpajalla. Työskentelyyn sisältyi neljä vaihetta: tutustuminen, alkutilanne, prosessi ja näyttely. Havainnoin nuoria prosessin aikana ja jaoimme valmiit valokuvat ryhmässä yhdessä keskustellen, lopuksi vielä kirjoittaen tuntemuksia paperille.
Keskeiset tutkimustulokset: Nuorten voimaantumista ja itsetuntemuksen kehittymistä projektin aikana oli vaikea mitata millään mittarilla, koska kokemukset olivat jokaisen kohdalla niin henkilökohtaisia ja ainutlaatuisia. Moni nuori viittasi puheessaan, kirjoittamissaan teksteissä kokeneensa projektin voimauttavana, oivaltavana ja opettaneen lempeyttä itseä kohtaan. Osallistujat kokivat kuvien ilmentävän omaa voimaansa ja valokuvien olevan hyvä keino lisäämään itsetuntemusta.
Johtopäätökset: Opinnäytetyöni antaa rohkaisevia tuloksia terapeuttisen valokuvan menetelmän soveltuvuudesta sosionomin työvälineenä nuorten taidetyöpajalla. Sosionomin ammattitaito, sosiaalipedagoginen ajattelu ja erikoistuminen valokuvaukseen mahdollistavat menetelmän terapeuttisen käytön. Tärkeintä on muistaa, että voimaantumista ei voi kokea ilman kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemusta.
Projektin toteutumispaikaksi valikoitui nuorten taidetyöpaja Veeran verstas Oulussa, jossa olin harjoittelemassa alkuvuonna 2010. Pajajaksolla nuoret etsivät omia voimavarojaan itsekseen ja yhdessä muitten toimijoiden kanssa, mikä synnytti idean projektin sisältöön ja nimeen, joksi valikoitui voimakuva. Käsitteenä sana voima on monitulkinnallinen ja jokainen osallistuja sai omalla kohdallaan vapauden miettiä, mitä se merkitsee juuri itselle. Kuvat avaavat nuorille mahdollisuuden tutkia omaa sisintä ja vaalia löytöjään elämän aarteina.
Teoreettinen ja käsitteellinen esittely: Työlle antaa viitekehyksen sosiaalipedagoginen ajattelu yksilön subjektiivisuuden vahvistamisesta. Liittämällä terapeuttisen valokuvan menetelmän sosiaalipedagogiikan yhteyteen syntyy mielestäni toimiva yhdistelmä, jolla pyrin herättämään osallistujissa tunteita, jotka käynnistäisivät itsetutkiskeluprosessin. Tärkeä osa työtä oli saada nuori tuntemaan itsensä näkyväksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Kuvaustilanne sisälsi valta-asetelmien riisumisen eli kuvattava sai päättää itse, miten haluaa tulla nähdyksi.
Metodologinen esittely: Tutkimukseni on laadullinen ja lähestymistapanani toimii toimintatutkimus, jossa tutkijana olen itse osa projektia. Tutkimuksessa keräsin tietoa sosiaalipedagogiikan menetelmistä, valokuvan terapeuttisuudesta ja sen soveltamismahdollisuuksista. Tutkimuskysymykseni oli selvittää, miten voin käyttää valokuvaa voimaantumisen välineenä nuorten taidetyöpajalla. Työskentelyyn sisältyi neljä vaihetta: tutustuminen, alkutilanne, prosessi ja näyttely. Havainnoin nuoria prosessin aikana ja jaoimme valmiit valokuvat ryhmässä yhdessä keskustellen, lopuksi vielä kirjoittaen tuntemuksia paperille.
Keskeiset tutkimustulokset: Nuorten voimaantumista ja itsetuntemuksen kehittymistä projektin aikana oli vaikea mitata millään mittarilla, koska kokemukset olivat jokaisen kohdalla niin henkilökohtaisia ja ainutlaatuisia. Moni nuori viittasi puheessaan, kirjoittamissaan teksteissä kokeneensa projektin voimauttavana, oivaltavana ja opettaneen lempeyttä itseä kohtaan. Osallistujat kokivat kuvien ilmentävän omaa voimaansa ja valokuvien olevan hyvä keino lisäämään itsetuntemusta.
Johtopäätökset: Opinnäytetyöni antaa rohkaisevia tuloksia terapeuttisen valokuvan menetelmän soveltuvuudesta sosionomin työvälineenä nuorten taidetyöpajalla. Sosionomin ammattitaito, sosiaalipedagoginen ajattelu ja erikoistuminen valokuvaukseen mahdollistavat menetelmän terapeuttisen käytön. Tärkeintä on muistaa, että voimaantumista ei voi kokea ilman kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemusta.