Iisalmelaisten toimeentulotukea saavien lapsiperheiden koettu hyvinvointi
Reittu, Katriina; Karvonen, Mari (2010)
Reittu, Katriina
Karvonen, Mari
Savonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515661
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515661
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin toimeentulotukea saavien lapsiperheiden koettua hyvinvointia Iisalmessa. Tavoitteena oli, että sosiaalipalvelukeskuksen työntekijät voivat tarvittaessa vaikuttaa palveluihin tutkimuksestamme saaduilla tiedoilla. Aihetta lähestyttiin pienituloisuuden, lapsiperheköyhyyden ja hyvinvoinnin näkökulmista. Tutkimus tehtiin Veenhovenin (2004) hyvinvointiteorian ”nelikenttään” pohjautuen.
Tutkimus toteutettiin poikkileikkauksena vuoden 2010 touko- ja kesäkuun tilanteesta. Tutkimuksemme oli kvantitatiivinen, survey-tyyppinen tutkimus. Vastausprosentiksi muodostui 30,4 %, joten kadon osuus tutkimuksessa jäi suureksi. Tulokset ovat päteviä ainoastaan tässä tutkimuksessa. Strukturoiduista kysymyksistä saadut vastaukset analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Avoimet ja puoliavoimet kysymykset käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysilla.
Puolet kyselyyn vastanneista oli yksinhuoltajia. Vastaajilla oli eniten alle kouluikäisiä lapsia. Nämä kaksi seikkaa osaltaan selittänevät toimeentulotukiasiakkuuden, koska pienituloisuus on todennäköisempää pikkulapsi- ja yksinhuoltajaperheissä. Tutkimuksessa toimeentulotuen tarpeen huomattiin kumuloituvan ihmisille, joilla on jokin jokapäiväistä elämää haittaava fyysinen tai psyykkinen sairaus tai vamma. Menojen kattaminen heidän kohdallaan oli hankalaa. Rahan riittämisen vuoksi viimeisen vuoden aikana stressiä koki päivittäin melkein 90 prosenttia vastaajista. Positiivisesti tulevaisuuteen asennoitui yli puolet vastaajista. Toimeentulotukiasiakkuudesta huolimatta suurin osa vastaajista koki olevansa tyytyväisiä elämäänsä.
Aihetta olisi hyvä tutkia vielä tulevaisuudessa lisää, koska tämän tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia toimeentulotukea saavia lapsiperheitä. Eräs mahdollisuus voisi olla lähestyä aihetta kvalitatiivisesti.
Tutkimus toteutettiin poikkileikkauksena vuoden 2010 touko- ja kesäkuun tilanteesta. Tutkimuksemme oli kvantitatiivinen, survey-tyyppinen tutkimus. Vastausprosentiksi muodostui 30,4 %, joten kadon osuus tutkimuksessa jäi suureksi. Tulokset ovat päteviä ainoastaan tässä tutkimuksessa. Strukturoiduista kysymyksistä saadut vastaukset analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Avoimet ja puoliavoimet kysymykset käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysilla.
Puolet kyselyyn vastanneista oli yksinhuoltajia. Vastaajilla oli eniten alle kouluikäisiä lapsia. Nämä kaksi seikkaa osaltaan selittänevät toimeentulotukiasiakkuuden, koska pienituloisuus on todennäköisempää pikkulapsi- ja yksinhuoltajaperheissä. Tutkimuksessa toimeentulotuen tarpeen huomattiin kumuloituvan ihmisille, joilla on jokin jokapäiväistä elämää haittaava fyysinen tai psyykkinen sairaus tai vamma. Menojen kattaminen heidän kohdallaan oli hankalaa. Rahan riittämisen vuoksi viimeisen vuoden aikana stressiä koki päivittäin melkein 90 prosenttia vastaajista. Positiivisesti tulevaisuuteen asennoitui yli puolet vastaajista. Toimeentulotukiasiakkuudesta huolimatta suurin osa vastaajista koki olevansa tyytyväisiä elämäänsä.
Aihetta olisi hyvä tutkia vielä tulevaisuudessa lisää, koska tämän tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia toimeentulotukea saavia lapsiperheitä. Eräs mahdollisuus voisi olla lähestyä aihetta kvalitatiivisesti.