Gångträningens inverkan på personer med ryggmärgsskada− en forskningsöversikt
Ruokanen, Jenny (2010)
Ruokanen, Jenny
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515568
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515568
Tiivistelmä
Tiivistelmä:
Selkäydinvamma syntyy usein yhtäkkiä ja tuo mukanansa erilaisia toimintavajauksia sekä suuria muutoksia vammautuneen elämäntilanteeseen. Moni asettaa tärkeäksi tavoitteekseen kävelyn uudelleen oppimisen. Tämän järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on perehtyä siihen miten kävelyn harjoitteleminen vaikuttaa selkäydinvamman saaneen henkilön ruumiin toimintoihin, rakenteisiin, henkilön osallistumiseen sekä hänen suoritukseen. Työ sisältää 15 tutkimusta, jotka ovat julkaistu vuosien 1999 ja 2009 välillä. Tutkimukset nostavat esille erilaisia kävelyn harjoittelun menetelmiä ja miten ne vaikuttavat selkäydinvammaisen henkilön kävelykykyyn. Kysymysten ja tulosten pohjana on käytetty maailman terveysjärjestö WHO:n ”toimintakyvyn, toimintaharjoitteiden ja terveyden” kansainvälistä luokitusta. Opinnäytetyön sisältämät kysymykset ovat: 1. Minkälaisia tuloksia kävelyharjoittelu tuottaa henkilön ruumiin toimintoihin ja rakenteisiin? 2. Minkälaisia tuloksia kävelyharjoittelu tuottaa henkilön osallistumiseen ja suoritukseen? Tutkimuksista esille nousseet tulokset viittaavat siihen että selkäydinvammaisen kävelyharjoittelu parantaa huomattavasti selkäydinvammaisen henkilön toiminnallista kävelykykyä, osallistumista ja joissakin tapauksissa jopa elämänlaatua. Mekaaninen kävelyharjoittelu verrattuna kävelyharjoitteluun tasaisella alustalla eivät poikkea toisistaan tulosten perusteella. Tämä havainto antaa fysioterapeutille mahdollisuuden valita menetelmä joka sopii tiettyyn tilanteeseen. Lisätutkimuksia tarvitaan jotta tulokset voi yleistää.
Selkäydinvamma syntyy usein yhtäkkiä ja tuo mukanansa erilaisia toimintavajauksia sekä suuria muutoksia vammautuneen elämäntilanteeseen. Moni asettaa tärkeäksi tavoitteekseen kävelyn uudelleen oppimisen. Tämän järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on perehtyä siihen miten kävelyn harjoitteleminen vaikuttaa selkäydinvamman saaneen henkilön ruumiin toimintoihin, rakenteisiin, henkilön osallistumiseen sekä hänen suoritukseen. Työ sisältää 15 tutkimusta, jotka ovat julkaistu vuosien 1999 ja 2009 välillä. Tutkimukset nostavat esille erilaisia kävelyn harjoittelun menetelmiä ja miten ne vaikuttavat selkäydinvammaisen henkilön kävelykykyyn. Kysymysten ja tulosten pohjana on käytetty maailman terveysjärjestö WHO:n ”toimintakyvyn, toimintaharjoitteiden ja terveyden” kansainvälistä luokitusta. Opinnäytetyön sisältämät kysymykset ovat: 1. Minkälaisia tuloksia kävelyharjoittelu tuottaa henkilön ruumiin toimintoihin ja rakenteisiin? 2. Minkälaisia tuloksia kävelyharjoittelu tuottaa henkilön osallistumiseen ja suoritukseen? Tutkimuksista esille nousseet tulokset viittaavat siihen että selkäydinvammaisen kävelyharjoittelu parantaa huomattavasti selkäydinvammaisen henkilön toiminnallista kävelykykyä, osallistumista ja joissakin tapauksissa jopa elämänlaatua. Mekaaninen kävelyharjoittelu verrattuna kävelyharjoitteluun tasaisella alustalla eivät poikkea toisistaan tulosten perusteella. Tämä havainto antaa fysioterapeutille mahdollisuuden valita menetelmä joka sopii tiettyyn tilanteeseen. Lisätutkimuksia tarvitaan jotta tulokset voi yleistää.