Filmi vai video? : Elävän kuvan eroavaisuudet
Lampela, Tapani (2010)
Lampela, Tapani
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2010
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515692
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515692
Tiivistelmä
Käsittelen ja analysoin opinnäytetyössäni filmiä ja videota, jotka ovat kaksi hyvin eri-laista elävän kuvan tallentamiskeinoa. Vertailen molempia lukuisista teknisistä ja käy-tännöllisistä näkökulmista tarkasteltuna alkaen kuvien muodostamisesta molemmilla formaateilla ja päättäen tulevaisuuden näkymiin ja sen pohtimiseen, mitä ne merkitsevät koko elokuvamaailmalle. Perehdyn myös molempien formaattien historiaan ja etsin syitä siihen, miksi filmi näyttää ”elokuvamaiselta” ja voiko vastaavaa saavuttaa videolla?
Filmi on pysynyt verrattain muuttumattomana sadan vuoden ajan, videoteknologian ot-taessa huimia kehitysaskelia 2000-luvun aikana. Video oli pitkään ylenkatsotussa ase-massa elokuvamaailman silmissä, suurelta osin formaatin teknisten rajoitteiden takia. Vuoden 2007 jälkeen digitaalisia elokuvakameroita on kuitenkin myyty huimasti enemmän kuin filmikameroita, joten ajat ovat väistämättä muuttumassa.
Työssä käyttämäni materiaalin olen kerännyt pääasiassa kirjoista ja internetistä, joista jälkimmäinen osoittautui kriittiseksi formaattien välisen vertailun kannalta. Sekä filmillä että videolla ovat omat vankat kannattajakuntansa, joista suuri osa on enemmän tai vähemmän sokea kilpailevan formaatin ominaisuuksille. Tästä johtuen puolueetonta tie-toa oli vaikea löytää, ja suuri osa työstä kuluikin rivien välistä lukemiseen. Työni ei si-sällä teososaa, sillä koen, että molemmille formaateille on jo olemassa riittävästi kuvattua materiaalia. Neutraalia tietoa formaattien piirteistä sen sijaan on vaikeampi löytää, joten ajattelin kantaa korteni kekoon siinä suhteessa.
Lopulliset tulokset eivät kuitenkaan ole niin ennalta arvattavia kuin ehkä saattaisi kuvi-tella. Filmi, vaikkakin on vielä edellä joillakin kuvauksen teknisillä osa-alueilla, on me-nettänyt johtoasemaansa merkittävästi, kun taas digitaalisen elokuvan kehitys ei näytä hidastuvan tulevaisuudessa. Filmiä ei kuitenkaan kannata haudata ihan vielä, sillä se tarjoaa täysin omanlaisensa kokemuksen digitaalisiin formaatteihin verrattuna. Kysyttä-essä ”kumpi formaateista sitten on parempi?” voi vastata toistaiseksi ainoastaan vasta-kysymyksellä ”mihin tarkoitukseen?”
Filmi on pysynyt verrattain muuttumattomana sadan vuoden ajan, videoteknologian ot-taessa huimia kehitysaskelia 2000-luvun aikana. Video oli pitkään ylenkatsotussa ase-massa elokuvamaailman silmissä, suurelta osin formaatin teknisten rajoitteiden takia. Vuoden 2007 jälkeen digitaalisia elokuvakameroita on kuitenkin myyty huimasti enemmän kuin filmikameroita, joten ajat ovat väistämättä muuttumassa.
Työssä käyttämäni materiaalin olen kerännyt pääasiassa kirjoista ja internetistä, joista jälkimmäinen osoittautui kriittiseksi formaattien välisen vertailun kannalta. Sekä filmillä että videolla ovat omat vankat kannattajakuntansa, joista suuri osa on enemmän tai vähemmän sokea kilpailevan formaatin ominaisuuksille. Tästä johtuen puolueetonta tie-toa oli vaikea löytää, ja suuri osa työstä kuluikin rivien välistä lukemiseen. Työni ei si-sällä teososaa, sillä koen, että molemmille formaateille on jo olemassa riittävästi kuvattua materiaalia. Neutraalia tietoa formaattien piirteistä sen sijaan on vaikeampi löytää, joten ajattelin kantaa korteni kekoon siinä suhteessa.
Lopulliset tulokset eivät kuitenkaan ole niin ennalta arvattavia kuin ehkä saattaisi kuvi-tella. Filmi, vaikkakin on vielä edellä joillakin kuvauksen teknisillä osa-alueilla, on me-nettänyt johtoasemaansa merkittävästi, kun taas digitaalisen elokuvan kehitys ei näytä hidastuvan tulevaisuudessa. Filmiä ei kuitenkaan kannata haudata ihan vielä, sillä se tarjoaa täysin omanlaisensa kokemuksen digitaalisiin formaatteihin verrattuna. Kysyttä-essä ”kumpi formaateista sitten on parempi?” voi vastata toistaiseksi ainoastaan vasta-kysymyksellä ”mihin tarkoitukseen?”