Sosiaaliohjaajana lastensuojelun vastaanottotiimissä
Temisevä, Johanna (2010)
Temisevä, Johanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916053
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916053
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tavoitteena on kuvata Itäisen perhekeskuksen Herttoniemi-Itäkeskuksen lastensuojelussa työskentelevän sosiaaliohjaajan työn muutosta 1990-luvun puolivälistä
nykypäivään asti sekä tarkastella sosiaaliohjaajan työtä, työn kehittämishaasteita
sekä työn lähikehityksen vyöhykettä Herttoniemi-Itäkeskuksen vastaanottotiimissä. Tavoitteena
on myös kuvata vastaanottotiimin toimintajärjestelmä sekä sosiaaliohjaajien että sosiaalityöntekijöiden
näkökulmasta ja paikantaa vastaanottotiimin nykytoiminnan ristiriitoja. Opinnäytetyön
teoreettisena ja metodologisena kehyksenä on kehittävä työntutkimus.
Opinnäytetyö sisältää kaksi toisiaan täydentävää aineistoa. Sosiaaliohjaajan työn muutoksen
historiatiedon aineiston muodostivat sosiaaliohjaajien yhteiset muistelut historialakanamenetelmällä
toteutettuna. Historiallisen analyysin aineistona käytettiin lisäksi lastensuojeluun ja
perhetyöhön liittyvää tutkimustietoa. Sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden käsityksiä
vastaanottotiimin sosiaaliohjaajan työstä ja vastaanottotiimin toimintajärjestelmästä tutkittiin
sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden fokusryhmähaastattelujen avulla, joista toiseen
osallistui kolme vastaanottotiimin sosiaaliohjaajaa ja toiseen kolme sosiaalityöntekijää. Historiallisen
aineiston analyysimenetelmänä käytettiin kehittävän työntutkimuksen teoreettisia
välineitä: toimintajärjestelmän mallia sekä ekspansiivisen oppimisen sykliä. Vastaanottotiimin
sosiaaliohjaajan työtä koskeva haastatteluaineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Vastaanottotiimin
toimintajärjestelmää koskeva haastatteluaineiston analyysimenetelmä oli teorialähtöinen
sisällönanalyysi, jossa analyysirunkona oli kehittävän työntutkimuksen toimintajärjestelmämalli.
Sosiaaliohjaajan työn muutos Herttoniemi-Itäkeskuksen toimipisteessä 1990-luvun puolivälistä
nykypäivään asti on kulkenut kolmen murrosvaiheen kautta, joista viimeisin on vastaanottotiimin
perustaminen helmikuussa 2010. Vastaanottotiimin sosiaaliohjaajien työhön kuuluu
lastensuojelutarpeen selvitysten tekeminen sosiaalityöntekijän työparina. Sosiaaliohjaajan
työn kohde on laajentunut koskemaan myös lastensuojelun päivystystyötä. Sosiaaliohjaajan
työ on muuttunut käsityömäisestä työtyypistä rationaaliseen työtyyppiin, myös ituja ekspansiivisesti
hallitusta organisaatiotyypistä on havaittavissa. Vastaanottotiimin perustamisen
myötä vastaanottotiimin sosiaaliohjaajien työ Herttoniemi-Itäkeskuksen toimipisteessä on
eriytynyt aluetiimien sosiaaliohjaajien työstä. Vastaanottotiimi koettiin hyvin toimivana työyhteisönä,
jossa motivoituneet ja sitoutuneet työntekijät viihtyivät. Työparityö koettiin työn
tekemistä tukevana työmuotona. Sosiaaliohjaajat tunsivat olevansa tasavertaisessa roolissa
sosiaalityöntekijän kanssa, työnjakoa tiimissä määritteli kuitenkin sosiaalityöntekijän vastuurooli
ja päätöksentekovalta. Sosiaaliohjaajien erityisosaamisena näyttäytyi ohjauksellinen työ
ja lähityö.
Vastaanottotiimin toimintajärjestelmässä oli havaittavissa ristiriita sosiaaliohjaajien Efficaoikeuksista
toimintajärjestelmän välineiden ja kohteen, sääntöjen ja kohteen sekä työnjaon
ja kohteen välillä. Vastaanottotiimin toimintajärjestelmässä näyttäytyi ristiriita myös vastaanottotiimin
ja sen yhteistyötahojen välillä. Vastaanottotiimin sosiaaliohjaajan lähikehityksen
vyöhykkeenä hahmottui kaksi vaihtoehtoista työorientaatiota: sosiaaliohjaaja auttajana ja
tukijana sekä sosiaaliohjaaja asiantuntijana
Asiasanat: Sosiaaliohjaaja, vastaanottotiimi, kehittävä työntutkimus, toimintajärjestelmä
nykypäivään asti sekä tarkastella sosiaaliohjaajan työtä, työn kehittämishaasteita
sekä työn lähikehityksen vyöhykettä Herttoniemi-Itäkeskuksen vastaanottotiimissä. Tavoitteena
on myös kuvata vastaanottotiimin toimintajärjestelmä sekä sosiaaliohjaajien että sosiaalityöntekijöiden
näkökulmasta ja paikantaa vastaanottotiimin nykytoiminnan ristiriitoja. Opinnäytetyön
teoreettisena ja metodologisena kehyksenä on kehittävä työntutkimus.
Opinnäytetyö sisältää kaksi toisiaan täydentävää aineistoa. Sosiaaliohjaajan työn muutoksen
historiatiedon aineiston muodostivat sosiaaliohjaajien yhteiset muistelut historialakanamenetelmällä
toteutettuna. Historiallisen analyysin aineistona käytettiin lisäksi lastensuojeluun ja
perhetyöhön liittyvää tutkimustietoa. Sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden käsityksiä
vastaanottotiimin sosiaaliohjaajan työstä ja vastaanottotiimin toimintajärjestelmästä tutkittiin
sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden fokusryhmähaastattelujen avulla, joista toiseen
osallistui kolme vastaanottotiimin sosiaaliohjaajaa ja toiseen kolme sosiaalityöntekijää. Historiallisen
aineiston analyysimenetelmänä käytettiin kehittävän työntutkimuksen teoreettisia
välineitä: toimintajärjestelmän mallia sekä ekspansiivisen oppimisen sykliä. Vastaanottotiimin
sosiaaliohjaajan työtä koskeva haastatteluaineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Vastaanottotiimin
toimintajärjestelmää koskeva haastatteluaineiston analyysimenetelmä oli teorialähtöinen
sisällönanalyysi, jossa analyysirunkona oli kehittävän työntutkimuksen toimintajärjestelmämalli.
Sosiaaliohjaajan työn muutos Herttoniemi-Itäkeskuksen toimipisteessä 1990-luvun puolivälistä
nykypäivään asti on kulkenut kolmen murrosvaiheen kautta, joista viimeisin on vastaanottotiimin
perustaminen helmikuussa 2010. Vastaanottotiimin sosiaaliohjaajien työhön kuuluu
lastensuojelutarpeen selvitysten tekeminen sosiaalityöntekijän työparina. Sosiaaliohjaajan
työn kohde on laajentunut koskemaan myös lastensuojelun päivystystyötä. Sosiaaliohjaajan
työ on muuttunut käsityömäisestä työtyypistä rationaaliseen työtyyppiin, myös ituja ekspansiivisesti
hallitusta organisaatiotyypistä on havaittavissa. Vastaanottotiimin perustamisen
myötä vastaanottotiimin sosiaaliohjaajien työ Herttoniemi-Itäkeskuksen toimipisteessä on
eriytynyt aluetiimien sosiaaliohjaajien työstä. Vastaanottotiimi koettiin hyvin toimivana työyhteisönä,
jossa motivoituneet ja sitoutuneet työntekijät viihtyivät. Työparityö koettiin työn
tekemistä tukevana työmuotona. Sosiaaliohjaajat tunsivat olevansa tasavertaisessa roolissa
sosiaalityöntekijän kanssa, työnjakoa tiimissä määritteli kuitenkin sosiaalityöntekijän vastuurooli
ja päätöksentekovalta. Sosiaaliohjaajien erityisosaamisena näyttäytyi ohjauksellinen työ
ja lähityö.
Vastaanottotiimin toimintajärjestelmässä oli havaittavissa ristiriita sosiaaliohjaajien Efficaoikeuksista
toimintajärjestelmän välineiden ja kohteen, sääntöjen ja kohteen sekä työnjaon
ja kohteen välillä. Vastaanottotiimin toimintajärjestelmässä näyttäytyi ristiriita myös vastaanottotiimin
ja sen yhteistyötahojen välillä. Vastaanottotiimin sosiaaliohjaajan lähikehityksen
vyöhykkeenä hahmottui kaksi vaihtoehtoista työorientaatiota: sosiaaliohjaaja auttajana ja
tukijana sekä sosiaaliohjaaja asiantuntijana
Asiasanat: Sosiaaliohjaaja, vastaanottotiimi, kehittävä työntutkimus, toimintajärjestelmä