”Loppujen lopuksi painolla ei ole merkitystä, kun itsellä on hyvä olla.” : Painon- ja elämänhallintakurssin arviointi ja kehittäminen
Kivelä, Antti (2009)
Kivelä, Antti
Lahden ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200903261803
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200903261803
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli arvioida Helsingin yliopiston Yliopistoliikunnan (YOL) ja Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön (YTHS) yhteistyössä järjestämää Painavaa asiaa kevyestä elämästä -painon- ja elämänhallintakurssia. Tarkoitus oli antaa YOL:lle ja YTHS:lle uutta tietoa, jonka avulla he voivat kehittää kurssia. Tavoitteena oli tutkia kurssilaisten tavoitteita ja odotuksia ja niiden toteutumista.
Teoriaosuudessa käydään aluksi läpi transteoreettista muutosvaihemallia ja Banduran pystyvyyden tunnetta sekä tuodaan esille, miten ne voisivat soveltua painonhallintaan. Myöhemmin teoriaosuudessa esitellään lihavuuden määritelmä ja siihen liittyviä syömishäiriöiden muotoja. Painonhallintaan kuuluvia asioita käsitellään pääasiassa liikunnan, ruokavalion ja tavoitteenasettelun pohjalta.
Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat 14 Helsingin yliopiston opiskelijaa, joiden ikäjakauma oli 22–36 vuotta. Heidän painoindeksinsä oli 30–48. Heistä 13 oli naisia ja yksi oli mies. Kurssilla ohjaajina toimivat personal trainer Juha Rautanen ja YTHS Viikin terveydenhoitaja Paula Aarnio-Tervo. Kurssilla vieraili psykologi ja kaksi ryhmäliikuntaohjaajaa. Kurssi koostui 11 tapaamiskerrasta. Tutkimusaineisto koottiin ennen kurssia ja kurssin jälkeen jaetuilla kyselylomakkeilla.
Kurssilaiset olivat pääasiassa erittäin tyytyväisiä kurssiin ja kurssin ohjaajiin. Kurssilta sai riittävästi tietoa ja tukea. Kanssakurssilaiset koettiin tärkeiksi vertaistuen lähteiksi. Monella kurssilaisella tavoitteet jäivät toteutumatta, varsinkin painonpudotuksen ja ruokavaliomuutosten osalta. Suurin osa asettikin painonpudotuksen ensisijaiseksi tavoitteekseen. Suurin este omien tavoitteiden toteutumiselle näytti olevan oma elämäntilanne. Toisilla se taas saattoi edistää tavoitteiden toteumista mahdollistaen paremman sitoutumisen kurssiin ja liikunnan harrastamiseen. Painonhallintaryhmän järjestämisessä olisi syytä miettiä ryhmän yhteisiä pelisääntöjä: millainen on sitoutumisen vaatimus ja miten se asetetaan? Aiheellista voisi olla pohtia, olisiko syytä kartoittaa tarkemmin kurssilaisten muutosvalmiutta, jolloin kurssi voitaisiin rakentaa osallistujia parhaiten palvelevaksi kokonaisuudeksi?
Teoriaosuudessa käydään aluksi läpi transteoreettista muutosvaihemallia ja Banduran pystyvyyden tunnetta sekä tuodaan esille, miten ne voisivat soveltua painonhallintaan. Myöhemmin teoriaosuudessa esitellään lihavuuden määritelmä ja siihen liittyviä syömishäiriöiden muotoja. Painonhallintaan kuuluvia asioita käsitellään pääasiassa liikunnan, ruokavalion ja tavoitteenasettelun pohjalta.
Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat 14 Helsingin yliopiston opiskelijaa, joiden ikäjakauma oli 22–36 vuotta. Heidän painoindeksinsä oli 30–48. Heistä 13 oli naisia ja yksi oli mies. Kurssilla ohjaajina toimivat personal trainer Juha Rautanen ja YTHS Viikin terveydenhoitaja Paula Aarnio-Tervo. Kurssilla vieraili psykologi ja kaksi ryhmäliikuntaohjaajaa. Kurssi koostui 11 tapaamiskerrasta. Tutkimusaineisto koottiin ennen kurssia ja kurssin jälkeen jaetuilla kyselylomakkeilla.
Kurssilaiset olivat pääasiassa erittäin tyytyväisiä kurssiin ja kurssin ohjaajiin. Kurssilta sai riittävästi tietoa ja tukea. Kanssakurssilaiset koettiin tärkeiksi vertaistuen lähteiksi. Monella kurssilaisella tavoitteet jäivät toteutumatta, varsinkin painonpudotuksen ja ruokavaliomuutosten osalta. Suurin osa asettikin painonpudotuksen ensisijaiseksi tavoitteekseen. Suurin este omien tavoitteiden toteutumiselle näytti olevan oma elämäntilanne. Toisilla se taas saattoi edistää tavoitteiden toteumista mahdollistaen paremman sitoutumisen kurssiin ja liikunnan harrastamiseen. Painonhallintaryhmän järjestämisessä olisi syytä miettiä ryhmän yhteisiä pelisääntöjä: millainen on sitoutumisen vaatimus ja miten se asetetaan? Aiheellista voisi olla pohtia, olisiko syytä kartoittaa tarkemmin kurssilaisten muutosvalmiutta, jolloin kurssi voitaisiin rakentaa osallistujia parhaiten palvelevaksi kokonaisuudeksi?