Käsiteanalyysi hoitotyön kulttuurisesta kompetenssista
Gästrin, Martina (2010)
Gästrin, Martina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120817490
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120817490
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on käsiteanalyysin avulla kuvata ja määritellä kulttuurista
kompetenssia käsitteenä hoitotyössä. Käsiteanalyysin aineisto valittiin tietokantahakujen perusteella
ajankohtaisista (vuosilta 2000-2009) tutkimusartikkeleista. Valinkriteerinä oli tutkimuskysymykseen
vastaaminen, eli mitä tarkoittaa kulttuurinen kompetenssi hoitotyössä. Aineistoksi
valittiin 11 tutkimusartikkelia, ja ne analysoitiin Wilsonin (1969) käsiteanalyysimenetelmän
avulla. Käsiteanalyysissa taulukoitiin esimerkkejä käsitteen käytöstä ja käsitteen ominaispiirteistä. Taulukon avulla kirjoitettiin tulokset. Käsiteanalyysin pohjalta kulttuurinen kompetenssi luokiteltiin neljään osa-alueeseen: kulttuurinen tieto, kulttuurinen herkkyys, kulttuurinen tietoisuus
ja kulttuurinen taito.
Kulttuurinen tieto tarkoittaa sairaanhoitajan kirjallisuudesta ja aikaisemmista kokemuksista
hankkimaa tietoperustaa. Siihen kuuluu tieto kulttuurisista piirteistä, esimerkiksi arvoista,
uskomuksista ja käytännöistä. Kulttuurinen herkkyys on kulttuurin näkemistä osana ihmisen
tai ihmisryhmän elämää, ja kulttuurisesti herkkä sairaanhoitaja tunnistaa erilaisuuksien vaikutukset
hoitosuhteeseen. Kulttuuriseen tietoisuuteen kuuluu tietoisuus siitä, miten ihmisen tai
ryhmän kulttuuri muokkaa arvoja, uskomuksia ja käytäntöjä. Sairaanhoitaja tiedostaa eroavaisuudet kulttuuristen ryhmien välillä, eli moninaisuuden. Kulttuurinen taito käsittää viestinnän,
kommunikoinnin ja kulttuurisen vuorovaikutuksen. Sairaanhoitaja pyrkii luomaan luottamuksellisen
keskusteluilmapiirin ja näkee ei-verbaaliset viestit. Taidolliseen osa-alueeseen
kuuluu luovuus, mikä tarkoittaa esimerkiksi kykyä löytää uusia ja vaihtoehtoisia toimintatapoja.
Nämä osa-alueet sisältävät ohjeita, joita sairaanhoitajien tulee seurata saavuttaakseen
kulttuurisen kompetenssin. Käsitettä kuvattiin myös prosessina, jonka seurauksena sairaanhoitaja saavuttaa kulttuurisen kompetenssin.
Aineistosta kävi ilmi, että kirjallisuudessa on erimielisyyttä kulttuurisen kompetenssin tärkeydestä ja siitä, mikäli se pitäisi sisällyttää hoitotyön opintoihin. Yhteistä oli mielipide siitä, että sairaanhoitajien tulisi nähdä potilas kokonaisena ja tunnistaa potilaan kokemusten ainutlaatuisuus, eikä laittaa heitä ryhmään. Käsitteen määritelmän avulla voidaan tehdä jatkotutkimuksia kulttuurisen kompetenssin tarpeellisuudesta työelämässä ja hoitotyön opinnoissa.
kompetenssia käsitteenä hoitotyössä. Käsiteanalyysin aineisto valittiin tietokantahakujen perusteella
ajankohtaisista (vuosilta 2000-2009) tutkimusartikkeleista. Valinkriteerinä oli tutkimuskysymykseen
vastaaminen, eli mitä tarkoittaa kulttuurinen kompetenssi hoitotyössä. Aineistoksi
valittiin 11 tutkimusartikkelia, ja ne analysoitiin Wilsonin (1969) käsiteanalyysimenetelmän
avulla. Käsiteanalyysissa taulukoitiin esimerkkejä käsitteen käytöstä ja käsitteen ominaispiirteistä. Taulukon avulla kirjoitettiin tulokset. Käsiteanalyysin pohjalta kulttuurinen kompetenssi luokiteltiin neljään osa-alueeseen: kulttuurinen tieto, kulttuurinen herkkyys, kulttuurinen tietoisuus
ja kulttuurinen taito.
Kulttuurinen tieto tarkoittaa sairaanhoitajan kirjallisuudesta ja aikaisemmista kokemuksista
hankkimaa tietoperustaa. Siihen kuuluu tieto kulttuurisista piirteistä, esimerkiksi arvoista,
uskomuksista ja käytännöistä. Kulttuurinen herkkyys on kulttuurin näkemistä osana ihmisen
tai ihmisryhmän elämää, ja kulttuurisesti herkkä sairaanhoitaja tunnistaa erilaisuuksien vaikutukset
hoitosuhteeseen. Kulttuuriseen tietoisuuteen kuuluu tietoisuus siitä, miten ihmisen tai
ryhmän kulttuuri muokkaa arvoja, uskomuksia ja käytäntöjä. Sairaanhoitaja tiedostaa eroavaisuudet kulttuuristen ryhmien välillä, eli moninaisuuden. Kulttuurinen taito käsittää viestinnän,
kommunikoinnin ja kulttuurisen vuorovaikutuksen. Sairaanhoitaja pyrkii luomaan luottamuksellisen
keskusteluilmapiirin ja näkee ei-verbaaliset viestit. Taidolliseen osa-alueeseen
kuuluu luovuus, mikä tarkoittaa esimerkiksi kykyä löytää uusia ja vaihtoehtoisia toimintatapoja.
Nämä osa-alueet sisältävät ohjeita, joita sairaanhoitajien tulee seurata saavuttaakseen
kulttuurisen kompetenssin. Käsitettä kuvattiin myös prosessina, jonka seurauksena sairaanhoitaja saavuttaa kulttuurisen kompetenssin.
Aineistosta kävi ilmi, että kirjallisuudessa on erimielisyyttä kulttuurisen kompetenssin tärkeydestä ja siitä, mikäli se pitäisi sisällyttää hoitotyön opintoihin. Yhteistä oli mielipide siitä, että sairaanhoitajien tulisi nähdä potilas kokonaisena ja tunnistaa potilaan kokemusten ainutlaatuisuus, eikä laittaa heitä ryhmään. Käsitteen määritelmän avulla voidaan tehdä jatkotutkimuksia kulttuurisen kompetenssin tarpeellisuudesta työelämässä ja hoitotyön opinnoissa.