Kriminaalihuollon tukisäätiön Oppimisvaikeuksista vapaaksi -hanke : ADHD -kuntoutuskurssin arviointi
Tiitta, Pinja; Kempe, Hanna; Pullinen, Maria (2010)
Tiitta, Pinja
Kempe, Hanna
Pullinen, Maria
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121618441
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121618441
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on tehty Kriminaalihuollon tukisäätiön Oppimisvaikeuksista vapaaksi –hankkeessa. Opinnäytetyön tarkoituksena on arvioida hankkeen vuoden 2010 tammi-kesäkuussa toteuttama ADHD –kuntoutuskurssi. Kurssi järjestettiin alle 30–vuotiaille pääkaupunkiseudun avolaitosvangeille sekä yhdyskuntaseuraamustoimistojen asiakkaille, joilla on diagnosoitu ADHD tai ainakin vahvoja ADHD -piirteitä. Kurssi toteutettiin Oppimisvaikeuksista vapaaksi -hankkeen tavoitteiden pohjalta. Sillä pyrittiin vastaamaan hankkeen asiakkaiden tarpeisiin luomalla uudenlainen tukipalvelu, jonka avulla voitaisiin auttaa asiakkaita ymmärtämään tilannettaan ja sitä kautta vähentämään haittoja heidän elämässään. Kurssille luotiin neljä päätavoitetta, joita olivat vertaistuen saaminen ja toinen toisiltaan oppiminen, tiedon saaminen ADHD:sta ja sen vaikutuksista oppimiseen ja elämään, arjen sujumista helpottavien keinojen oppiminen ja harjoitteleminen sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen.
Opinnäytetyössä on vaikutteita sekä laadullisesta eli kvalitatiivisesta tutkimuksesta että arviointitutkimuksesta. Opinnäytetyötä voi kutsua myös monitahoarvioinniksi, koska arviointiaineisto on kerätty haastattelujen avulla kolmelta eri taholta, joita ovat ryhmäläiset, kurssin kaksi ohjaajaa ja projektipäällikkö. Opinnäytetyön tavoitteena on saada hyödyllistä tietoa ADHD -kuntoutuskurssin toimivuudesta käytännössä. Kurssia arvioidaan kolmesta eri näkökulmasta, joita ovat prosessin kuvaus, kurssille asetetut päätavoitteet ja kehittäminen.
Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan kuntoutusta rikosseuraamusalalla sekä aikuisten ADHD –kuntoutusta. Opinnäytetyön aineisto on kerätty kurssin puolivälissä ja lopussa toteutetuista kurssilaisten haastatteluista sekä kurssin päättymisen jälkeen tehdyistä ohjaajien parihaastattelusta ja projektipäällikön haastattelusta.
ADHD –kuntoutuskurssilla oli kaksi ohjaajaa ja kurssin aloitti kuusi ryhmäläistä. Kokoontumiskertoja oli yhteensä 20 ja jokaiselle kerralla oli suunniteltu oma teema, jota oli tarkoitus käsitellä erilaisten harjoitusten ja keskustelun avulla. Arvioinnin tuloksista kävi ilmi, että kurssin suunnitteluun varattu aika oli riittävä, mutta rekrytointiin olisi voinut varata enemmän aikaa. Rekrytointihaastattelut jäivät melko loppuvaiheeseen, koska kurssilaisia oli vaikea löytää. Jotta ryhmä saatiin kasaan, jouduttiin myös joustamaan kriteeristä, joka edellytti kurssille osallistujilla olevan jo valmiiksi ADHD –diagnoosi. Ryhmätoiminnan toteutukseen liittyvät asiat, kuten kokoontumisten määrä ja tapaamisten kesto, olivat toimivia, mutta niitäkin voidaan vielä kehittää jatkossa. Kurssille asetetut päätavoitteet toteutuivat eri osapuolten kokemusten mukaan hyvin. Kokonaisuudessaan kurssia pidettiin onnistuneena ja hyödyllisenä ja sille nähtiin olevan jatkossakin tarvetta.
Opinnäytetyössä on vaikutteita sekä laadullisesta eli kvalitatiivisesta tutkimuksesta että arviointitutkimuksesta. Opinnäytetyötä voi kutsua myös monitahoarvioinniksi, koska arviointiaineisto on kerätty haastattelujen avulla kolmelta eri taholta, joita ovat ryhmäläiset, kurssin kaksi ohjaajaa ja projektipäällikkö. Opinnäytetyön tavoitteena on saada hyödyllistä tietoa ADHD -kuntoutuskurssin toimivuudesta käytännössä. Kurssia arvioidaan kolmesta eri näkökulmasta, joita ovat prosessin kuvaus, kurssille asetetut päätavoitteet ja kehittäminen.
Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan kuntoutusta rikosseuraamusalalla sekä aikuisten ADHD –kuntoutusta. Opinnäytetyön aineisto on kerätty kurssin puolivälissä ja lopussa toteutetuista kurssilaisten haastatteluista sekä kurssin päättymisen jälkeen tehdyistä ohjaajien parihaastattelusta ja projektipäällikön haastattelusta.
ADHD –kuntoutuskurssilla oli kaksi ohjaajaa ja kurssin aloitti kuusi ryhmäläistä. Kokoontumiskertoja oli yhteensä 20 ja jokaiselle kerralla oli suunniteltu oma teema, jota oli tarkoitus käsitellä erilaisten harjoitusten ja keskustelun avulla. Arvioinnin tuloksista kävi ilmi, että kurssin suunnitteluun varattu aika oli riittävä, mutta rekrytointiin olisi voinut varata enemmän aikaa. Rekrytointihaastattelut jäivät melko loppuvaiheeseen, koska kurssilaisia oli vaikea löytää. Jotta ryhmä saatiin kasaan, jouduttiin myös joustamaan kriteeristä, joka edellytti kurssille osallistujilla olevan jo valmiiksi ADHD –diagnoosi. Ryhmätoiminnan toteutukseen liittyvät asiat, kuten kokoontumisten määrä ja tapaamisten kesto, olivat toimivia, mutta niitäkin voidaan vielä kehittää jatkossa. Kurssille asetetut päätavoitteet toteutuivat eri osapuolten kokemusten mukaan hyvin. Kokonaisuudessaan kurssia pidettiin onnistuneena ja hyödyllisenä ja sille nähtiin olevan jatkossakin tarvetta.