Puhku ja puhalla astmasi paremmaksi : Kahdeksan viikon Spiro Tiger® -harjoittelun vaikutukset astmaatikoilla
Simonen, Hanna; Pukkila, Emma; Silvennoinen, Noora (2010)
Simonen, Hanna
Pukkila, Emma
Silvennoinen, Noora
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121918706
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121918706
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kahdeksan viikon Spiro Tiger® -harjoittelun vaikutusta astmaatikon oireisiin, keuhkofunktioarvoihin, hengityspaineisiin ja fyysiseen kuntoon.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdessa osassa, syksyllä 2009 ja keväällä 2010. Tutkimusryhmä N=17 jakaantui koe- (n1=11) ja kontrolliryhmiksi (n2=6). Molempien interventioiden alkumittausten jälkeen ryhmät satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmiksi. Koeryhmä suoritti itsenäisesti kahdeksan viikon hengityslihasharjoittelun Spiro Tiger® -laitteella progressiivisesti etenevän harjoitusohjelman mukaisesti. Kontrolliryhmä jatkoi normaalia elämää. Loppumittaukset suoritettiin heti intervention jälkeen.
Tutkimuksen alku- ja loppumittaukset pitivät sisällään terveyskyselyn, keuhkofunktioarvomittaukset, maksimaaliset sisään ja uloshengityspainemittaukset ja kahden kilometrin kävelytestin. Terveyskyselyllä selvitettiin astman oireita ja vaikutusta elämään. Keuhkofunktioarvomittauksissa mitattiin FEV1, FVC, ja PEF, ja hengityspainemittauksissa maksimaaliset sisään ja uloshengityspaineet (MIP ja MEP). Kahden kilometrin kävelytestillä selvitettiin henkilön fyysistä suoristuskykyä VO2max-arviolla sekä kuntoindeksillä.
Tulosten tilastollinen analysointi tehtiin SPSS 17.0 – tilastointiohjelmalla ja tilastollisen merkitsevyyden raja-arvona oli p>0,05. Kahdeksan viikon Spiro Tiger® -harjoittelu paransi tilastollisesti merkitsevästi FVC-arvoa ja kahden kilometrin kävelytestistä saatuja VO2max-arviota ja kuntoindeksiä. FVC-arvon parantuminen ei todennäköisesti johdu keuhkojen tilavuuden lisääntymisestä vaan hengityksen tehostumisesta ja mahdollisesta hengitystekniikan muutoksesta. Kuntoindeksin ja VO2max-arvion parantuminen voi johtua samoista syistä.
Tutkimuksen tuloksia on vaikea yleistää pienen otoskoon vuoksi, mutta ne voivat olla suuntaa antavia ja pohjana tuleville astmatutkimuksille. Jatkotutkimuksia tarvitaan suuremmalla otoskoolla ja heterogeenisemmillä ryhmillä tulosten yleistettävyyden parantamiseksi. Myös harjoittelun vaikutusten pysyvyyttä olisi hyvä selvittää.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdessa osassa, syksyllä 2009 ja keväällä 2010. Tutkimusryhmä N=17 jakaantui koe- (n1=11) ja kontrolliryhmiksi (n2=6). Molempien interventioiden alkumittausten jälkeen ryhmät satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmiksi. Koeryhmä suoritti itsenäisesti kahdeksan viikon hengityslihasharjoittelun Spiro Tiger® -laitteella progressiivisesti etenevän harjoitusohjelman mukaisesti. Kontrolliryhmä jatkoi normaalia elämää. Loppumittaukset suoritettiin heti intervention jälkeen.
Tutkimuksen alku- ja loppumittaukset pitivät sisällään terveyskyselyn, keuhkofunktioarvomittaukset, maksimaaliset sisään ja uloshengityspainemittaukset ja kahden kilometrin kävelytestin. Terveyskyselyllä selvitettiin astman oireita ja vaikutusta elämään. Keuhkofunktioarvomittauksissa mitattiin FEV1, FVC, ja PEF, ja hengityspainemittauksissa maksimaaliset sisään ja uloshengityspaineet (MIP ja MEP). Kahden kilometrin kävelytestillä selvitettiin henkilön fyysistä suoristuskykyä VO2max-arviolla sekä kuntoindeksillä.
Tulosten tilastollinen analysointi tehtiin SPSS 17.0 – tilastointiohjelmalla ja tilastollisen merkitsevyyden raja-arvona oli p>0,05. Kahdeksan viikon Spiro Tiger® -harjoittelu paransi tilastollisesti merkitsevästi FVC-arvoa ja kahden kilometrin kävelytestistä saatuja VO2max-arviota ja kuntoindeksiä. FVC-arvon parantuminen ei todennäköisesti johdu keuhkojen tilavuuden lisääntymisestä vaan hengityksen tehostumisesta ja mahdollisesta hengitystekniikan muutoksesta. Kuntoindeksin ja VO2max-arvion parantuminen voi johtua samoista syistä.
Tutkimuksen tuloksia on vaikea yleistää pienen otoskoon vuoksi, mutta ne voivat olla suuntaa antavia ja pohjana tuleville astmatutkimuksille. Jatkotutkimuksia tarvitaan suuremmalla otoskoolla ja heterogeenisemmillä ryhmillä tulosten yleistettävyyden parantamiseksi. Myös harjoittelun vaikutusten pysyvyyttä olisi hyvä selvittää.