Kriisitilanteen jälkeinen emotionaalinen stressi ja henkinen tuki hoito- ja kätilötyössä : Stressaako liika empatia?
Aziza, Päivi (2010)
Aziza, Päivi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121718609
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121718609
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää työyhteisöni hoitajien ja kätilöiden tarvetta traumaattisen kriisitilanteen jälkeiselle toimintamallille sekä kehittää sellainen suomalaisen sairaalan mallia mukaillen. Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää hoitajien ja kätilöiden kokemuksia ja selviytymistä erilaisista kriisitilanteista sekä mahdollisia auttajan tukitoimenpiteitä. Tavoitteena oli vaikuttaa työyhteisöni hoitotyöntekijöiden käsitykseen emotionaalisen stressin tiedostamisesta ja tunnistamisesta sekä henkisen tuen tärkeydestä.
Opinnäytetyössäni käytettiin kvalitatiivista eli laadullista toiminnallista tutkimus-menetelmää. Haastateltavina oli sairaalan neljää hoitajaa ja neljää kätilöä. Ai-neisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön-analyysillä. Haastattelujen neljä pääteemaa olivat kriisitilanteet, traumaattiset kokemukset, henkinen tuki sekä toimintamallin kehittämisehdotukset.
Opinnäytetyön tulosten mukaan haastateltavat olivat kokeneet työssään ainakin yhden traumaattisen kriisitilanteen, jonka jälkeen he olisivat tarvinneet henkistä tukea. Yhteistä kaikilla haastateltavilla oli syyllisyyden tai syyllistämisestä johtuvia tunteita sekä ’’jossittelu’’ ajatuksia. Tunnollisimmat ja empaattisimmat auttajat olivat herkistyneet helpommin traumaattiselle stressille, jonka seurauksena he olivat altistuneet stressihäiriöille, jopa sairastuneet. Työyhteisön taholta henkistä tukea ei ollut saatavilla. Sitä pidettiin kuitenkin erittäin tärkeänä ja välttämättömänä.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että jokainen kokee jonkin as-teista stressiä traumaattisen kriisitilanteen jälkeen. Tuen merkitys korostuu traumaattisten stressihäiriöiden ennaltaehkäisemisessä. Kehittämisehdotuksissa tuli esille erilaisten kurssien järjestämisestä erikseen hoitajille, kätilöille ja esimiehille. Yleisenä mielipiteenä oli, että sairaalassa ehdottomasti tulisi olla kriisiryhmä uhrien lisäksi myös hoitohenkilökunnalle.
Opinnäytetyössäni käytettiin kvalitatiivista eli laadullista toiminnallista tutkimus-menetelmää. Haastateltavina oli sairaalan neljää hoitajaa ja neljää kätilöä. Ai-neisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön-analyysillä. Haastattelujen neljä pääteemaa olivat kriisitilanteet, traumaattiset kokemukset, henkinen tuki sekä toimintamallin kehittämisehdotukset.
Opinnäytetyön tulosten mukaan haastateltavat olivat kokeneet työssään ainakin yhden traumaattisen kriisitilanteen, jonka jälkeen he olisivat tarvinneet henkistä tukea. Yhteistä kaikilla haastateltavilla oli syyllisyyden tai syyllistämisestä johtuvia tunteita sekä ’’jossittelu’’ ajatuksia. Tunnollisimmat ja empaattisimmat auttajat olivat herkistyneet helpommin traumaattiselle stressille, jonka seurauksena he olivat altistuneet stressihäiriöille, jopa sairastuneet. Työyhteisön taholta henkistä tukea ei ollut saatavilla. Sitä pidettiin kuitenkin erittäin tärkeänä ja välttämättömänä.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että jokainen kokee jonkin as-teista stressiä traumaattisen kriisitilanteen jälkeen. Tuen merkitys korostuu traumaattisten stressihäiriöiden ennaltaehkäisemisessä. Kehittämisehdotuksissa tuli esille erilaisten kurssien järjestämisestä erikseen hoitajille, kätilöille ja esimiehille. Yleisenä mielipiteenä oli, että sairaalassa ehdottomasti tulisi olla kriisiryhmä uhrien lisäksi myös hoitohenkilökunnalle.