Eri typpilannoitteiden ja typen jakamisen vaikutus mallasohran valkuaispitoisuuteen
Korpilo, Annika (2010)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112315127
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112315127
Tiivistelmä
Koe eri typpilannoitteiden ja typen jakamisen vaikutuksesta mallasohran valkuaispitoisuuteen, tehtiin Eerolan tilan pellolla Hyvinkään Usmissa kesällä 2009. Kokeessa käytetty mallasohralajike oli Barke. Kylvölannoite oli moniravinteinen lannoite ja lisätyppilannoitteina käytettiin ammoniumnitraattia, kalsiumammoniumnitraattia ja suomensalpietaria. Lisälannoitus annettiin koeruuduille 10.6.2009 pensomisen lopulla. Vertailuruutuna oli päiste, johon kaikki lannoitus annettiin kylvön yhteydessä. Koeruuduilta otettiin maan liukoisen typen typpimäärityksiä kerran viikossa saman vuoden heinäkuulle asti. Typpimääritykset tehtiin typpisalkulla.
Kasvustoissa oli eroja. Ammoniumnitraatilla lannoitettu kasvusto oli rehevää ja korkeaa, kun taas kalsiumammoniumnitraatilla lannoitettu kasvusto oli matalaa ja harvaa. Suomensalpietarin kasvusto oli hyvä ja tiheä. Puinnissa otettiin kaikista koeruuduista edustavat siemennäytteet, jotka olivat kooltaan 10 litraa. Siemenistä määritettiin Viikin laboratoriossa kosteus, valkuainen, tärkkelys, raakakuitu ja hehtolitrapaino. Kotonani määritin itävyyden ja lajittelu-asteen ja laskin typenkäytön hyötysuhteen.
Ammoniumnitraatilla saatiin parhaimmat tulokset, suomensalpietari oli toiseksi paras. Kalsiumammoniumnitraatilla saatiin huonoimmat tulokset päisteen kanssa. Ammoniumnitraatin paremmuus johtunee sen koostumuksesta, sen sisältämä typpi on kokonaan ammoniumnitraattia, kun taas suomensalpietarissa ja kalsiumammoniumnitraatissa on noin puolet ammoniumnitraattia ja puolet nitraattityppeä. Koelohkon maan rakenne on heikko ja kaliumia huononlaisesti, nämä vaikuttivat heikkoihin typen hyötysuhteisiin. Koska typen käyttö oli koeruudulla heikkoa, jäivät valkuaisetkin mataliksi. Typen jakaminen oli kannattavaa, koska koeruuduilta tuli paremmat sadot kuin päisteestä ja typpeä oli käytetty tehokkaammin.
Kasvustoissa oli eroja. Ammoniumnitraatilla lannoitettu kasvusto oli rehevää ja korkeaa, kun taas kalsiumammoniumnitraatilla lannoitettu kasvusto oli matalaa ja harvaa. Suomensalpietarin kasvusto oli hyvä ja tiheä. Puinnissa otettiin kaikista koeruuduista edustavat siemennäytteet, jotka olivat kooltaan 10 litraa. Siemenistä määritettiin Viikin laboratoriossa kosteus, valkuainen, tärkkelys, raakakuitu ja hehtolitrapaino. Kotonani määritin itävyyden ja lajittelu-asteen ja laskin typenkäytön hyötysuhteen.
Ammoniumnitraatilla saatiin parhaimmat tulokset, suomensalpietari oli toiseksi paras. Kalsiumammoniumnitraatilla saatiin huonoimmat tulokset päisteen kanssa. Ammoniumnitraatin paremmuus johtunee sen koostumuksesta, sen sisältämä typpi on kokonaan ammoniumnitraattia, kun taas suomensalpietarissa ja kalsiumammoniumnitraatissa on noin puolet ammoniumnitraattia ja puolet nitraattityppeä. Koelohkon maan rakenne on heikko ja kaliumia huononlaisesti, nämä vaikuttivat heikkoihin typen hyötysuhteisiin. Koska typen käyttö oli koeruudulla heikkoa, jäivät valkuaisetkin mataliksi. Typen jakaminen oli kannattavaa, koska koeruuduilta tuli paremmat sadot kuin päisteestä ja typpeä oli käytetty tehokkaammin.