Koreanvaahteran (Acer pseudosieboldianum) mikroviljelmän aloitus
Tuusa, Emma (2011)
Tuusa, Emma
Hämeen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101131307
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101131307
Tiivistelmä
Koreanvaahteraa (Acer pseudosieboldianum) lisätään tavallisesti varttamalla, eikä lajin mikrolisäyksestä ei ole aikaisempaa tietoa. Tästä syystä opinnäytetyöni pohjana käytetään muiden vaahteroiden mikrolisäystutkimusten tuloksia. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää koreanvaahteran mikrolisäystä ja erityisesti sitä, mikä aloitusalusta sopii parhaiten koreanvaahteralle. Lisäysmateriaaliksi haettiin oksia kolmesta eri koreanvaahterayksilöstä Mustilan arboretumista. Koe tehtiin Lepaan mikrolisäyslaboratoriossa 10.6.- 22.11.2010.
Kokeessa käytetyistä koreanvaahterakannoista ensimmäinen yksilö oli pienilehtinen pikkupuu (KOR A), toinen oli nuori puu, jolla on näyttävä syysväri (KOR B) ja kolmas oli vanhempi puu, joka jättää lehtensä talveksi oksille (KOR C). Viljelmien aloituksissa käytettiin neljää eri ravintoalustaa, WPM + Zeatiini 2 mg/l, WPM + Zeatiini 1,5 mg/l, DKW + Zeatiini 2 mg/l ja LS + BAP 1 mg/l. Kaikille aloituksille käytettiin samaa sterilointimenetelmää, johon kuului huuhtelu ensin saippuavedessä sitten etanolissa ja viimeiseksi natriumhypokloriitissa. Aloitusten tekemisen jälkeen viljelmiä seurattiin ja kaikki infektoituneet tai kuolleet yksilöt poistettiin. Versot siirrettiin tarvittaessa uusille alustoille.
Kokeen tulosten mukaan koreanvaahteran mikrolisäyksen aloitusvaiheeseen sopi parhaiten WPM-alusta, jossa oli 2 mg/l zeatiinia. Huonommiksi alustoiksi osoittautuivat DKW- ja LS-alustat, joilta yksikään aloituspala ei päässyt jatkokasvatukseen, vaan kaikki joko infektoituivat tai kuolivat. Prosentuaalisesti eniten eloon jääneitä versoja kokeen loppuvaiheessa oli KOR B-kannassa (16 %). KOR A-kannan aloituksista eloon jäi 6 % ja KOR C-kannan aloituksista vain 5 %. Jatkokasvatukseen saatiin lopulta viisi yksilöä, joista kolme oli KOR B-kantaa ja kaksi KOR C-kantaa.
Kokeessa käytetyistä koreanvaahterakannoista ensimmäinen yksilö oli pienilehtinen pikkupuu (KOR A), toinen oli nuori puu, jolla on näyttävä syysväri (KOR B) ja kolmas oli vanhempi puu, joka jättää lehtensä talveksi oksille (KOR C). Viljelmien aloituksissa käytettiin neljää eri ravintoalustaa, WPM + Zeatiini 2 mg/l, WPM + Zeatiini 1,5 mg/l, DKW + Zeatiini 2 mg/l ja LS + BAP 1 mg/l. Kaikille aloituksille käytettiin samaa sterilointimenetelmää, johon kuului huuhtelu ensin saippuavedessä sitten etanolissa ja viimeiseksi natriumhypokloriitissa. Aloitusten tekemisen jälkeen viljelmiä seurattiin ja kaikki infektoituneet tai kuolleet yksilöt poistettiin. Versot siirrettiin tarvittaessa uusille alustoille.
Kokeen tulosten mukaan koreanvaahteran mikrolisäyksen aloitusvaiheeseen sopi parhaiten WPM-alusta, jossa oli 2 mg/l zeatiinia. Huonommiksi alustoiksi osoittautuivat DKW- ja LS-alustat, joilta yksikään aloituspala ei päässyt jatkokasvatukseen, vaan kaikki joko infektoituivat tai kuolivat. Prosentuaalisesti eniten eloon jääneitä versoja kokeen loppuvaiheessa oli KOR B-kannassa (16 %). KOR A-kannan aloituksista eloon jäi 6 % ja KOR C-kannan aloituksista vain 5 %. Jatkokasvatukseen saatiin lopulta viisi yksilöä, joista kolme oli KOR B-kantaa ja kaksi KOR C-kantaa.