Ikääntynyt potilas oppijana hoitotyössä : ohjeistus hoitohenkilökunnalle
Laine, Satu (2010)
Laine, Satu
Turun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101121285
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101121285
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia kirjallisuuskatsaus ikääntymisen vaikutuksista oppimiseen sekä ikääntyneen ohjauksen erityispiirteistä. Tarkoituksena oli myös laaatia kirjallisuuskatsauksen perusteella ohjeistus hoitohenkilökunnalle. Opinnäytetyö on osa Turun ammattikorkeakoulun Kivun hoidon potilasohjaus- hanketta. Hanke toteutetaan Turun ammattikorkeakoulun terveysala-tulosalueen ja Turun sosiaali- ja terveystoimen yhteistyönä.
Potilasohjaus on keskeinen osa potilaan laadukasta hoitoa. Potilaalla on oikeus ohjaukseen ja hoitajalla velvollisuus ohjata potilasta. Hyvällä ohjauksella on merkitystä potilaiden ja heidän omaistensa terveyteen ja sitä edistävään toimintaa. Ohjaus lisää potilaan taitoa hoitaa itseään ja siten parantaa hänen selviytymistään. Hoitotyössä potilas on oman elämänsä asiantuntija ja hoitajalla taas ammattinsa perusteella asiantuntijuus ohjattavan asian sisällöstä, ohjauksen menetelmistä ja oppimisesta. Ikääntyneiden määrä lisääntyy entisestään tulevina vuosina, mikä tarkoittaa terveydenhuollolle hoitojaksojen ja hoitopäivien lukumääräistä lisääntymistä. Lyhentyneet hoitoajat tuovat lisähaasteen hoitohenkilökunnalle sekä ikääntyneelle itselleen, koska hänen tulee omaksua entistä enemmän tietoja ja taitoja yhä lyhyemmässä ajassa. Siksi ohjaus ja varsinkin ikääntyneen ohjauksen erityispiirteet nousevat hyvin tulevaisuudessa entistä tärkeämpään asemaan.
Ikääntymisen fyysiset ja psykososiaaliset muutokset sekä muutokset kognitiivisissa toiminnoissa ja lääkehoito vaikuttavat ikääntyneen potilaan oppimiseen monella eri tavalla. Esimerkiksi keskushermoston toiminnan hidastuminen sekä erilaiset sairaudet ja vammat vaikeuttavat tiedonkäsittelyä.
Ikääntyneen on vaikeampaa käsitellä kahta asiaa yhtä aikaa ja oppimiseen tarvittava aika lisääntyy. Kuitenkin jos ikääntyneellä on riittävästi aikaa tehokkaaseen mieleen painamiseen, oppimistulokset voivat olla yhtä hyviä kuin nuoremmilla. Suullisen ohjauksen tukena olisi hyvä käyttää kirjallisia ohjeita sekä konkreettista toimintaa. Ohjaustilanteen suunnitelmallisuus, kiireettömyys ja hoitajan kunnioittava asenne ikääntynyttä potilasta kohtaan edesauttavat myös oppimista. Omaiset ovat tiedon antajina ensiarvoisen tärkeitä mutta heillä on myös suuri merkitys ohjaustilanteessa annetun tiedon perillemenon varmistamisessa sekä itsehoidon käytännön toteutuksessa.
Potilasohjaus on keskeinen osa potilaan laadukasta hoitoa. Potilaalla on oikeus ohjaukseen ja hoitajalla velvollisuus ohjata potilasta. Hyvällä ohjauksella on merkitystä potilaiden ja heidän omaistensa terveyteen ja sitä edistävään toimintaa. Ohjaus lisää potilaan taitoa hoitaa itseään ja siten parantaa hänen selviytymistään. Hoitotyössä potilas on oman elämänsä asiantuntija ja hoitajalla taas ammattinsa perusteella asiantuntijuus ohjattavan asian sisällöstä, ohjauksen menetelmistä ja oppimisesta. Ikääntyneiden määrä lisääntyy entisestään tulevina vuosina, mikä tarkoittaa terveydenhuollolle hoitojaksojen ja hoitopäivien lukumääräistä lisääntymistä. Lyhentyneet hoitoajat tuovat lisähaasteen hoitohenkilökunnalle sekä ikääntyneelle itselleen, koska hänen tulee omaksua entistä enemmän tietoja ja taitoja yhä lyhyemmässä ajassa. Siksi ohjaus ja varsinkin ikääntyneen ohjauksen erityispiirteet nousevat hyvin tulevaisuudessa entistä tärkeämpään asemaan.
Ikääntymisen fyysiset ja psykososiaaliset muutokset sekä muutokset kognitiivisissa toiminnoissa ja lääkehoito vaikuttavat ikääntyneen potilaan oppimiseen monella eri tavalla. Esimerkiksi keskushermoston toiminnan hidastuminen sekä erilaiset sairaudet ja vammat vaikeuttavat tiedonkäsittelyä.
Ikääntyneen on vaikeampaa käsitellä kahta asiaa yhtä aikaa ja oppimiseen tarvittava aika lisääntyy. Kuitenkin jos ikääntyneellä on riittävästi aikaa tehokkaaseen mieleen painamiseen, oppimistulokset voivat olla yhtä hyviä kuin nuoremmilla. Suullisen ohjauksen tukena olisi hyvä käyttää kirjallisia ohjeita sekä konkreettista toimintaa. Ohjaustilanteen suunnitelmallisuus, kiireettömyys ja hoitajan kunnioittava asenne ikääntynyttä potilasta kohtaan edesauttavat myös oppimista. Omaiset ovat tiedon antajina ensiarvoisen tärkeitä mutta heillä on myös suuri merkitys ohjaustilanteessa annetun tiedon perillemenon varmistamisessa sekä itsehoidon käytännön toteutuksessa.