Rakennusten palokuormien inventaariotutkimus
Autio, Veli; Björkman, Jouni; Grönberg, Peter; Heinisuo, Markku; Ylihärsiä, Heikki (2011)
Autio, Veli
Björkman, Jouni
Grönberg, Peter
Heinisuo, Markku
Ylihärsiä, Heikki
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5863-08-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5863-08-6
Tiivistelmä
Paloturvallisuuteen liittyen Eurokoodeissa annetaan rakennuksille palokuormien tiheydet käyttötavan mukaan (EN 1991-1-2, 2003). Kansallisen liitteen (NA, EN 1991-1-2, 2007) mukaan Eurokoodin EN 1991-1-2 liitettä E ei kuitenkaan ole otettu Suomessa käyttöön, kun määritetään palokuormien tiheyksiä eri tiloihin. Ostoskeskuksissa ja erilaisissa myy-mälätiloissa palokuormat saattavat vaihdella huomattavasti, joten tässä tutkimuksessa päätettiin keskittyä näihin. Tämän tutkimuksen tuloksen, yhdessä meneillään olevien (erityisesti asuinrakennuksia koskevan tutkimuksen) sekä aiempien Suomessa ja muualla tehtyjen tutkimusten tulosten kanssa, toivotaan muodostavan perustan, jonka mukaan palokuormien tiheyksien minimiarvot voidaan määrittää maahamme Eurokoodien mukaiseen rakennusten suunnitteluun.
Tutkimuskohteiksi etsittiin erikokoisia ja erityyppistä tavaraa myyviä liikkeitä Seinäjoelta ja sen lähiympäristöstä. Liikkeiden maantieteellisellä sijainnilla ei katsottu olevan suurta merkitystä tutkimuksen tuloksiin. Kohteiden valinnassa pyrittiin myös siihen että mukaan tulisivat myös kohteet, joissa olisi mahdollisimman suuri tai pieni palokuorman tiheys.
Mittauksia tehtiin yhteensä 30 liikkeessä ja niihin liittyvissä muissa tiloissa. Muut tilat olivat lähinnä varastoja ja takahuoneita. Tutkittua lattiapinta-alaa oli yhteensä lähes 28000 m², joista pienin liike oli 54 m² ja suurin 4550 m² + 800 m²:n varasto. Edustettuina olivat esimerkiksi kenkä-, vaate- ja kirjakauppoja, huonekaluliikkeitä ja yhdeksän päivittäistavaraliikettä. Tutkimuksessa sovellettiin Theuvoyen et al. (2008) kuvaamaa mittausmenetelmää, jossa palavat materiaalit jaettiin puuhun, tekstiileihin, muoviin, paperiin ja sekalaisiin materiaaleihin. Kiinteään palokuormaan liittyvät mittaukset tehtiin rakenteita rikkomatta, tilojen sisäpinnoista. Seinäjoen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan koulutusohjelman opiskelijoista muodostettu ryhmä suoritti palokuormien mittauksen kohteissa. Liikkeistä kerättiin myös tietoja paloturvallisuuteen oleellisesti liittyvistä laitteista. Saatujen palokuormien tilastoanalyysi tehtiin VTT:llä.
Liiketilojen palokuorman tiheys vaihteli välillä 153–974 MJ/m2 ja aputiloissa välillä 116–1787 MJ/m2. Sekä Gumbel- että logaritminen normaalijakauma otettiin lähtökohdaksi tässä tutkimuksessa, kun haettiin parasta esitystä kerätylle palokuormatiedolle. Eurocode 1 (EN 1991-1-2) esittää rakennusten palokuormien tiheydet Gumbel-jakautuneina. Tutkimuksen tulokset olivat samaa suuruusluokkaa kuin eurokoodeissa esitetyt arvot. Tuloksista havaittiin myös palokuorman tiheyden noudattavan logaritmista normaalijakaumaa merkittävästi luotettavammin kuin Gumpel-jakaumaa. Tässä tutkimuksessa havaintojen ja sovitettujen käyrien välistä luotettavuuden astetta tarkasteltiin -testillä.
Tutkimuskohteiksi etsittiin erikokoisia ja erityyppistä tavaraa myyviä liikkeitä Seinäjoelta ja sen lähiympäristöstä. Liikkeiden maantieteellisellä sijainnilla ei katsottu olevan suurta merkitystä tutkimuksen tuloksiin. Kohteiden valinnassa pyrittiin myös siihen että mukaan tulisivat myös kohteet, joissa olisi mahdollisimman suuri tai pieni palokuorman tiheys.
Mittauksia tehtiin yhteensä 30 liikkeessä ja niihin liittyvissä muissa tiloissa. Muut tilat olivat lähinnä varastoja ja takahuoneita. Tutkittua lattiapinta-alaa oli yhteensä lähes 28000 m², joista pienin liike oli 54 m² ja suurin 4550 m² + 800 m²:n varasto. Edustettuina olivat esimerkiksi kenkä-, vaate- ja kirjakauppoja, huonekaluliikkeitä ja yhdeksän päivittäistavaraliikettä. Tutkimuksessa sovellettiin Theuvoyen et al. (2008) kuvaamaa mittausmenetelmää, jossa palavat materiaalit jaettiin puuhun, tekstiileihin, muoviin, paperiin ja sekalaisiin materiaaleihin. Kiinteään palokuormaan liittyvät mittaukset tehtiin rakenteita rikkomatta, tilojen sisäpinnoista. Seinäjoen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan koulutusohjelman opiskelijoista muodostettu ryhmä suoritti palokuormien mittauksen kohteissa. Liikkeistä kerättiin myös tietoja paloturvallisuuteen oleellisesti liittyvistä laitteista. Saatujen palokuormien tilastoanalyysi tehtiin VTT:llä.
Liiketilojen palokuorman tiheys vaihteli välillä 153–974 MJ/m2 ja aputiloissa välillä 116–1787 MJ/m2. Sekä Gumbel- että logaritminen normaalijakauma otettiin lähtökohdaksi tässä tutkimuksessa, kun haettiin parasta esitystä kerätylle palokuormatiedolle. Eurocode 1 (EN 1991-1-2) esittää rakennusten palokuormien tiheydet Gumbel-jakautuneina. Tutkimuksen tulokset olivat samaa suuruusluokkaa kuin eurokoodeissa esitetyt arvot. Tuloksista havaittiin myös palokuorman tiheyden noudattavan logaritmista normaalijakaumaa merkittävästi luotettavammin kuin Gumpel-jakaumaa. Tässä tutkimuksessa havaintojen ja sovitettujen käyrien välistä luotettavuuden astetta tarkasteltiin -testillä.