"Että on leipää ja lämmintä ja sen jälkeen tällainen rauhallisuus ja tasapainoinen elämä" : Tutkimus Espoon Sotaveteraanit ry:n jäsenten hyvinvoinnista ja siihen liittyvistä tekijöistä
Koistinen, Maarit; Laurikainen, Marjo (2010)
Koistinen, Maarit
Laurikainen, Marjo
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112615907
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112615907
Tiivistelmä
Suomessa veteraanien hyvinvointia ja siihen liittyviä tekijöitä on tutkittu vähän, vaikka kysymyksessä on katoava ja yhteiskunnallisesti merkittävä ryhmä. Tutkimuksemme on osa laajempaa etnografisesti orientoitunutta tutkimusta Espoon sotaveteraaneista, joka sai alkunsa Espoon Sotaveteraanit ry:n pyynnöstä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa sotiemme veteraanien hyvinvoinnista ja siihen liittyvistä tekijöistä sotiemme päättymisen jälkeen. Tutkimuskysymykset ovat: Mitä sotiemme veteraanit kertovat omasta elämästään, hyvinvoinnistaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä, miten he ovat itse voineet vaikuttaa hyvinvointiinsa ja millä tavalla ilo ja huumori ovat tukeneet sotiemme veteraaneja elämässä selviytymisessä? Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Espoon Sotaveteraanit ry:n 13 jäsentä, joille suoritettiin teemahaastattelu keväällä 2009. Haastattelut nauhoitettiin ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Työmme teoreettinen viitekehys koostuu ikääntyvän ihmisen hyvinvoinnista, voimaantumisesta, toimintakyvystä ja terveyden edistämisestä.
Haastateltavat olivat iältään 79 – 93-vuotiaita. Veteraanien sotien jälkeisessä elämässä tärkeitä asioita olivat olleet perheen perustaminen, opiskelu ja tulevaisuuden rakentaminen. Haastateltavien sisäinen voimantunne oli lisääntynyt harrastusten ja sosiaalisten verkostojen myötä. Sotaveteraaniyhdistyksen toiminnalla oli tärkeä merkitys identiteetin muodostumiselle. Haastateltavien hyvinvointi oli vahva. Se ilmeni hyvänä terveytenä ikään nähden. Terveyteen liittyi hyvän olon, toivon tunne ja elämisen ilo. Veteraanien elämäntavat olivat säännöllisiä ja terveellisiä. Sotiemme veteraanit liikkuivat aktiivisesti ja huolehtivat itsestään muun muassa syömällä terveellisesti ja nukkumalla riittävästi. Haastateltavien punainen lanka elämänhallinnassa oli suomalainen sisu. Sisukkuus ja peräänantamattomuus rakensivat sisäistä voimantunnetta. Huumorin avulla elämä helpottui, jaksaminen lisääntyi ja henkinen vireys kasvoi. Haastattelemamme veteraanit olivat tyytyväisiä elämäänsä, mikä ilmeni hyvänä elämänlaatuna, positiivisuutena ja huumorina. Veteraanit saivat iloa perheestään, ystävistään ja sotaveteraanitoiminnasta.
Johtopäätöksenä todetaan, että sotiemme veteraanien hyvinvointi rakentui veteraani-identiteetistä, vapaudesta elämässä, läheisistä, elämän tyytyväisyydestä, koetusta terveydestä, elämän myönteisyydestä ja voimavaroista. Jatkotutkimusaiheina voisi olla sotiemme veteraaninaisten hyvinvointi sekä hyvinvointitutkimus kotona hoidettavista ja syrjäytyneistä iäkkäistä, joilta puuttuu sotaveteraanitoiminnan kaltainen verkosto.
Haastateltavat olivat iältään 79 – 93-vuotiaita. Veteraanien sotien jälkeisessä elämässä tärkeitä asioita olivat olleet perheen perustaminen, opiskelu ja tulevaisuuden rakentaminen. Haastateltavien sisäinen voimantunne oli lisääntynyt harrastusten ja sosiaalisten verkostojen myötä. Sotaveteraaniyhdistyksen toiminnalla oli tärkeä merkitys identiteetin muodostumiselle. Haastateltavien hyvinvointi oli vahva. Se ilmeni hyvänä terveytenä ikään nähden. Terveyteen liittyi hyvän olon, toivon tunne ja elämisen ilo. Veteraanien elämäntavat olivat säännöllisiä ja terveellisiä. Sotiemme veteraanit liikkuivat aktiivisesti ja huolehtivat itsestään muun muassa syömällä terveellisesti ja nukkumalla riittävästi. Haastateltavien punainen lanka elämänhallinnassa oli suomalainen sisu. Sisukkuus ja peräänantamattomuus rakensivat sisäistä voimantunnetta. Huumorin avulla elämä helpottui, jaksaminen lisääntyi ja henkinen vireys kasvoi. Haastattelemamme veteraanit olivat tyytyväisiä elämäänsä, mikä ilmeni hyvänä elämänlaatuna, positiivisuutena ja huumorina. Veteraanit saivat iloa perheestään, ystävistään ja sotaveteraanitoiminnasta.
Johtopäätöksenä todetaan, että sotiemme veteraanien hyvinvointi rakentui veteraani-identiteetistä, vapaudesta elämässä, läheisistä, elämän tyytyväisyydestä, koetusta terveydestä, elämän myönteisyydestä ja voimavaroista. Jatkotutkimusaiheina voisi olla sotiemme veteraaninaisten hyvinvointi sekä hyvinvointitutkimus kotona hoidettavista ja syrjäytyneistä iäkkäistä, joilta puuttuu sotaveteraanitoiminnan kaltainen verkosto.