VAMMAISEN NUOREN ITSENÄISTYMISPOLKU : Ruskeasuon peruskoulusta Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskukseen
Kinnunen, Johanna (2010)
Kinnunen, Johanna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916192
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916192
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Kinnunen Johanna. Vammaisen nuoren itsenäistymispolku – Ruskeasuon peruskoulusta Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskukseen. Helsinki, syksy 2010, 74 sivua, 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjel-ma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selventää, miten Ruskeasuon koulun lisäopetus-luokalta vuonna 2009 valmistuneet CP-vammaiset nuoret kokivat elämänsä koulusta lähdön jälkeen. Nämä oppilaat siirtyivät syksyllä vuonna 2009 jatko-koulutukseen Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskukseen. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Ruskeasuon koulun ja Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen kanssa vuonna 2010.
Aineisto kerättiin keväällä vuonna 2010 haastattelujen avulla. Kohderyhmänä oli kuusi, 17–18 -vuotiasta, CP-vammaista, lisäsairauksiltaan tai –vammoiltaan erilaista nuorta. Haastattelupaikkana toimi Invalidiliiton Järvenpään koulutus-keskuksen asumisharjoitteluun tarkoitettu huoneisto.
Tutkimus on laadullinen ja se toteutettiin teemahaastattelujen avulla. Teemana olivat Ruskeasuon koulun ja Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen väli-nen nivelvaihe, asumismuoto ja vapaa-ajan vietto ystävyyssuhteineen, palvelut, itsenäistyminen ja aikuistuminen sekä tulevaisuus.
Tutkimuksen mukaan koulujen välinen nivelvaihe onnistui haastateltavien nuorten kohdalla, mutta kehittämistarpeitakin havaittiin. Nuoret jotka asuivat oppilaitoksen asuntolassa Järvenpäässä, olivat aikuistuneet ja itsenäistyneet nopeammin kuin nuoret, jotka asuivat edelleen lapsuudenkodissa. Kaikilla nuorilla uusi oppilaitos ja uudet oppiaineet sekä uusi ympäristö olivat positiivisesti vaikuttaneet itsenäistymispyrkimykseen.
Palvelut olivat pysyneet melko samanlaisina verrattuna peruskoulun aikaisiin palveluihin. Henkilökohtainen avustaja koettiin tärkeäksi tuen antajaksi, joka myös ehkäisi yksinäisyyden tunnetta. Moni haastateltava toivoi saavansa henkilökohtaisen avustajan tulevaisuudessa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kaikki haastateltavat olivat aikuistuneet ja itsenäistyneet oman kehityksensä mukaisesti kuluneen vuoden aikana.
Avainsanat: vammaisuus, nuoruus, aikuisuus, itsenäistyminen, nivelvaihe, syrjäytyminen, kvalitatiivinen tutkimus
Kinnunen Johanna. Vammaisen nuoren itsenäistymispolku – Ruskeasuon peruskoulusta Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskukseen. Helsinki, syksy 2010, 74 sivua, 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjel-ma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selventää, miten Ruskeasuon koulun lisäopetus-luokalta vuonna 2009 valmistuneet CP-vammaiset nuoret kokivat elämänsä koulusta lähdön jälkeen. Nämä oppilaat siirtyivät syksyllä vuonna 2009 jatko-koulutukseen Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskukseen. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Ruskeasuon koulun ja Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen kanssa vuonna 2010.
Aineisto kerättiin keväällä vuonna 2010 haastattelujen avulla. Kohderyhmänä oli kuusi, 17–18 -vuotiasta, CP-vammaista, lisäsairauksiltaan tai –vammoiltaan erilaista nuorta. Haastattelupaikkana toimi Invalidiliiton Järvenpään koulutus-keskuksen asumisharjoitteluun tarkoitettu huoneisto.
Tutkimus on laadullinen ja se toteutettiin teemahaastattelujen avulla. Teemana olivat Ruskeasuon koulun ja Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen väli-nen nivelvaihe, asumismuoto ja vapaa-ajan vietto ystävyyssuhteineen, palvelut, itsenäistyminen ja aikuistuminen sekä tulevaisuus.
Tutkimuksen mukaan koulujen välinen nivelvaihe onnistui haastateltavien nuorten kohdalla, mutta kehittämistarpeitakin havaittiin. Nuoret jotka asuivat oppilaitoksen asuntolassa Järvenpäässä, olivat aikuistuneet ja itsenäistyneet nopeammin kuin nuoret, jotka asuivat edelleen lapsuudenkodissa. Kaikilla nuorilla uusi oppilaitos ja uudet oppiaineet sekä uusi ympäristö olivat positiivisesti vaikuttaneet itsenäistymispyrkimykseen.
Palvelut olivat pysyneet melko samanlaisina verrattuna peruskoulun aikaisiin palveluihin. Henkilökohtainen avustaja koettiin tärkeäksi tuen antajaksi, joka myös ehkäisi yksinäisyyden tunnetta. Moni haastateltava toivoi saavansa henkilökohtaisen avustajan tulevaisuudessa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kaikki haastateltavat olivat aikuistuneet ja itsenäistyneet oman kehityksensä mukaisesti kuluneen vuoden aikana.
Avainsanat: vammaisuus, nuoruus, aikuisuus, itsenäistyminen, nivelvaihe, syrjäytyminen, kvalitatiivinen tutkimus