MUISTISAIRAAN PUOLISO OMAISHOITAJANA - RIITTÄVÄTKÖ VOIMAT JA RAKKAUS?
Meghjee, Arja (2010)
Meghjee, Arja
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102042046
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102042046
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon ja millaista tietoa ja tukea puolisoomaishoitajat saavat tai toivovat saavansa hoitaessaan muistisairasta puolisoaan. Aihe on ajankohtainen muistisairauksien lisääntyessä väestön ikääntymisen myötä. Kunnalliset palvelut eivät pysty
vastaamaan muistisairaiden hoidon riittävyydestä, joten puoliso-omaishoitajat hoitavat kotona yhä vaikeammin muistisairaita puolisoitaan.
Opinnäytetyö tehtiin Joensuun kaupungin toimeksiantona. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisena eli laadullisena
tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastattelemalla lokakuussa 2010 neljää joensuulaista puoliso-omaishoitajaa. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelemalla.
Tutkimustulokset osoittivat, että puoliso-omaishoitajat saivat tietoa puolison muistisairausdiagnoosivaiheessa
lääkäriltä suullisesti, mutta eivät kirjallisesti. He etsivät tietoa puolisonsa muistisairaudesta kirjallisuudesta ja Internetistä. Kaksi muistisairasta puolisoa kävi kontrolleissa sairaalassa, ja heidän puolisonsa saivat sieltä sekä suullista että kirjallista tietoa. Puoliso-omaishoitajat saivat tietoa myös Pohjois-Karjalan dementiayhdistyksen järjestämistä tilaisuuksista.
Omaishoitajien tiedon ja tuen tarve oli verrannollinen puolison muistisairauden vaikeusasteeseen. Puoliso-omaishoitajat, joiden puoliso kykeni toimimaan lähes normaalisti, eivät kokeneet tarvitsevansa tukea. Ne omaishoitajat, joiden puolisoilla esiintyi käytösoireita, kokivat tarvitsevansa sekä tietoa että tukea. Tietoa he etsivät kirjallisuudesta, ja tukea he saivat lapsiltaan. Omaishoidon tukea sai vain yksi puoliso-omaishoitaja, kolme omaishoitajaa ei ollut hakenut omaishoitajatukea, eivätkä
he tienneet omaishoidon saannin kriteereitä.
vastaamaan muistisairaiden hoidon riittävyydestä, joten puoliso-omaishoitajat hoitavat kotona yhä vaikeammin muistisairaita puolisoitaan.
Opinnäytetyö tehtiin Joensuun kaupungin toimeksiantona. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisena eli laadullisena
tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastattelemalla lokakuussa 2010 neljää joensuulaista puoliso-omaishoitajaa. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelemalla.
Tutkimustulokset osoittivat, että puoliso-omaishoitajat saivat tietoa puolison muistisairausdiagnoosivaiheessa
lääkäriltä suullisesti, mutta eivät kirjallisesti. He etsivät tietoa puolisonsa muistisairaudesta kirjallisuudesta ja Internetistä. Kaksi muistisairasta puolisoa kävi kontrolleissa sairaalassa, ja heidän puolisonsa saivat sieltä sekä suullista että kirjallista tietoa. Puoliso-omaishoitajat saivat tietoa myös Pohjois-Karjalan dementiayhdistyksen järjestämistä tilaisuuksista.
Omaishoitajien tiedon ja tuen tarve oli verrannollinen puolison muistisairauden vaikeusasteeseen. Puoliso-omaishoitajat, joiden puoliso kykeni toimimaan lähes normaalisti, eivät kokeneet tarvitsevansa tukea. Ne omaishoitajat, joiden puolisoilla esiintyi käytösoireita, kokivat tarvitsevansa sekä tietoa että tukea. Tietoa he etsivät kirjallisuudesta, ja tukea he saivat lapsiltaan. Omaishoidon tukea sai vain yksi puoliso-omaishoitaja, kolme omaishoitajaa ei ollut hakenut omaishoitajatukea, eivätkä
he tienneet omaishoidon saannin kriteereitä.