Raskaudenaikainen kiintymyssuhde : kirjallisuuskatsaus
Tammiluoma, Maija; Westerling, Heli (2010)
Tammiluoma, Maija
Westerling, Heli
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102032004
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102032004
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus, jonka aiheena on raskaudenaikainen kiintymyssuhde. Työn tarkoituksena on kuvata raskaudenaikaiseen kiintymykseen yhteydessä olevia tekijöitä ja selvittää mitkä niistä edistävät tai haittaavat raskaudenaikaista kiintymystä. Tarkoituksena on myös kuvata tekijöitä, jotka eivät ole yhteydessä raskaudenaikaiseen kiintymykseen. Työssä selvitetään lisäksi tekijöitä, joihin raskaudenaikainen kiintymys on yhteydessä. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voisi hyödyntää raskaana olevien naisten ja heidän puolisoidensa tukemisessa ja ohjaamisessa. Tämä työ on osa Urbaani vanhemmuus -hanketta, jonka tarkoituksena on edistää vauvaperheiden hyvinvointia.
Aineisto kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää soveltaen. Tiedonhaku tehtiin CINAHL-, Medline- ja Medic-tietokantoihin. Myös viitehakua käytettiin. Aineisto koostuu 27 tutkimusartikkelista, jotka vastasivat valintakriteerejä. Haut rajattiin vuosiin 2000–2009. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä.
Tutkimukset osoittivat, että erilaiset tekijät kuten raskauden kesto, sikiön liikkeiden tunteminen, ultraäänitutkimuksen tekeminen ja raskaudenaikainen valmennus olivat positiivisesti yhteydessä raskaudenaikaiseen kiintymykseen. Lapsuudenmuistot omasta kasvatuksesta olivat tärkeitä naisen raskaudenaikaiseen kiintymykseen yhteydessä olevia tekijöitä. Pariteetin, iän ja masennuksen yhteys raskaudenaikaiseen kiintymykseen oli ristiriitainen. Yhteyttä ei tutkimusten mukaan löytynyt muuan muassa raskauden suunnittelun, keskenmenon, raskaudenkeskeytyksen eikä hedelmöitystavan ja raskaudenaikaisen kiintymyksen väliltä. Raskaudenaikainen kiintymys oli positiivisesti yhteydessä positiivisiin terveystottumuksiin.
Tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että kiintymys lisääntyy raskauden edetessä. Raskaudenaikaiseen kiintymykseen ovat yhteydessä monet erilaiset tekijät, joista osaan voidaan vaikuttaa hoitotyön keinoin. Kiintymykseen yhteydessä olevat tekijät tulisi ottaa huomioon raskaana olevia naisia ja heidän puolisoitaan hoidettaessa ja ohjattaessa sekä raskaudenaikaista ohjausta kehitettäessä.
Aineisto kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää soveltaen. Tiedonhaku tehtiin CINAHL-, Medline- ja Medic-tietokantoihin. Myös viitehakua käytettiin. Aineisto koostuu 27 tutkimusartikkelista, jotka vastasivat valintakriteerejä. Haut rajattiin vuosiin 2000–2009. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä.
Tutkimukset osoittivat, että erilaiset tekijät kuten raskauden kesto, sikiön liikkeiden tunteminen, ultraäänitutkimuksen tekeminen ja raskaudenaikainen valmennus olivat positiivisesti yhteydessä raskaudenaikaiseen kiintymykseen. Lapsuudenmuistot omasta kasvatuksesta olivat tärkeitä naisen raskaudenaikaiseen kiintymykseen yhteydessä olevia tekijöitä. Pariteetin, iän ja masennuksen yhteys raskaudenaikaiseen kiintymykseen oli ristiriitainen. Yhteyttä ei tutkimusten mukaan löytynyt muuan muassa raskauden suunnittelun, keskenmenon, raskaudenkeskeytyksen eikä hedelmöitystavan ja raskaudenaikaisen kiintymyksen väliltä. Raskaudenaikainen kiintymys oli positiivisesti yhteydessä positiivisiin terveystottumuksiin.
Tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että kiintymys lisääntyy raskauden edetessä. Raskaudenaikaiseen kiintymykseen ovat yhteydessä monet erilaiset tekijät, joista osaan voidaan vaikuttaa hoitotyön keinoin. Kiintymykseen yhteydessä olevat tekijät tulisi ottaa huomioon raskaana olevia naisia ja heidän puolisoitaan hoidettaessa ja ohjattaessa sekä raskaudenaikaista ohjausta kehitettäessä.