”Aina pienikin tiedon murunen on paikallaan” : Sairaanhoitajien kokemuksia perehdyttämisestä
Huotari, Maija; Kallunki, Anna-Reetta; Kinnunen, Tuija (2007)
Huotari, Maija
Kallunki, Anna-Reetta
Kinnunen, Tuija
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2007
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101271778
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101271778
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme aiheena oli perehdyttäminen. Perehdyttämisessä tarkoituksena on antaa oikea kuva työstä ja
sen periaatteista. Perehdyttäminen tarkoittaa kiinnostusta uutta työntekijää ja hänen osaamistaan kohtaan. Perehdyttäminen
koskee kaikkia työntekijöitä ja yhteisesti sovituilla periaatteilla saadaan uusi työntekijä osaksi työyhteisöä.
Perehdyttämisen tutkiminen on tärkeää, jotta nähdään mahdolliset kehittämisalueet.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Kainuun keskussairaalan osastolle 9, viimeisen kahden vuoden aikana
tulleiden hoitotyöntekijöiden kokemuksia perehdyttämisestä. Opinnäytetyömme tavoitteena oli tuottaa tietoa
toimeksiantajalle heidän työntekijöidensä kokemuksia perehdyttämisestä. Siten he voivat hyödyntää saamiamme
tutkimustuloksia uuden perehdytysohjelman tekemisessä. Osastolla on käytössä perehdytyskansio, joka toimeksiantajan
perusteella tarvitsee päivittämistä. Opinnäytetyön tulosten perusteella saadaan selville, mitkä perehdyttämisen
osa-alueet tarvitsevat kehittämistä. Uuden sairaanhoitajan saadessa hyvää perehdyttämistä hoitotyön laatu
paranee. Tavoitteena oli myös, että oma ammatillinen osaamisemme kasvaa ja voimme hyödyntää tutkimustuloksia
työelämässä, jossa itse olemme perehtyjiä ja myöhemmin mahdollisia perehdyttäjiä.
Tutkimustehtävinä oli selvittää, miten hoitotyöntekijä kokee perehdyttämisen, mitkä olivat perehdyttämisen
mahdollisia kehittämisalueita sekä miten hoitotyöntekijät halusivat parantaa perehdyttämistä. Opinnäytetyömme
oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineisto on kerätty tiedonkeruulomakkeella. Informantteja oli kuusi ja kaikki
olivat sairaanhoitajia. Vastaukset on analysoitu induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tuloksista selvisi, että uudet hoitotyöntekijät eivät mieltäneet työn lomassa saamaansa ohjausta perehdyttämiseksi.
Perehdyttämistä ei ole annettu järjestelmällisesti vaan työnteon lomassa. Uusia sairaanhoitajia helpottaisi, jos
perehdytykseen varataan riittävästi aikaa sekä uudelle sairaanhoitajalle että perehdyttäjälle. Hyvää perehdyttämisessä
on ollut työtovereiden antama ohjaus sekä CCU:hun eli sydänvalvontayksikköön perehdyttäminen.
Informanteilla oli myös kehittämisideoita perehdyttämiseen. Kehittämisideoina toivottiin enemmän aikaa perehdyttämiseen,
nimettyjä perehdyttäjiä ja suunnitelmallisuutta perehdyttämiseen.
Jatkotutkimusaiheiksi ehdotamme, miten perehdyttäjät itse kokevat perehdyttämisen toteuttamisen. Olisi hyvä
selvittää myös uuden perehdytyskansion toimimisen arviointi jatkossa.
sen periaatteista. Perehdyttäminen tarkoittaa kiinnostusta uutta työntekijää ja hänen osaamistaan kohtaan. Perehdyttäminen
koskee kaikkia työntekijöitä ja yhteisesti sovituilla periaatteilla saadaan uusi työntekijä osaksi työyhteisöä.
Perehdyttämisen tutkiminen on tärkeää, jotta nähdään mahdolliset kehittämisalueet.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Kainuun keskussairaalan osastolle 9, viimeisen kahden vuoden aikana
tulleiden hoitotyöntekijöiden kokemuksia perehdyttämisestä. Opinnäytetyömme tavoitteena oli tuottaa tietoa
toimeksiantajalle heidän työntekijöidensä kokemuksia perehdyttämisestä. Siten he voivat hyödyntää saamiamme
tutkimustuloksia uuden perehdytysohjelman tekemisessä. Osastolla on käytössä perehdytyskansio, joka toimeksiantajan
perusteella tarvitsee päivittämistä. Opinnäytetyön tulosten perusteella saadaan selville, mitkä perehdyttämisen
osa-alueet tarvitsevat kehittämistä. Uuden sairaanhoitajan saadessa hyvää perehdyttämistä hoitotyön laatu
paranee. Tavoitteena oli myös, että oma ammatillinen osaamisemme kasvaa ja voimme hyödyntää tutkimustuloksia
työelämässä, jossa itse olemme perehtyjiä ja myöhemmin mahdollisia perehdyttäjiä.
Tutkimustehtävinä oli selvittää, miten hoitotyöntekijä kokee perehdyttämisen, mitkä olivat perehdyttämisen
mahdollisia kehittämisalueita sekä miten hoitotyöntekijät halusivat parantaa perehdyttämistä. Opinnäytetyömme
oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineisto on kerätty tiedonkeruulomakkeella. Informantteja oli kuusi ja kaikki
olivat sairaanhoitajia. Vastaukset on analysoitu induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tuloksista selvisi, että uudet hoitotyöntekijät eivät mieltäneet työn lomassa saamaansa ohjausta perehdyttämiseksi.
Perehdyttämistä ei ole annettu järjestelmällisesti vaan työnteon lomassa. Uusia sairaanhoitajia helpottaisi, jos
perehdytykseen varataan riittävästi aikaa sekä uudelle sairaanhoitajalle että perehdyttäjälle. Hyvää perehdyttämisessä
on ollut työtovereiden antama ohjaus sekä CCU:hun eli sydänvalvontayksikköön perehdyttäminen.
Informanteilla oli myös kehittämisideoita perehdyttämiseen. Kehittämisideoina toivottiin enemmän aikaa perehdyttämiseen,
nimettyjä perehdyttäjiä ja suunnitelmallisuutta perehdyttämiseen.
Jatkotutkimusaiheiksi ehdotamme, miten perehdyttäjät itse kokevat perehdyttämisen toteuttamisen. Olisi hyvä
selvittää myös uuden perehdytyskansion toimimisen arviointi jatkossa.