Tahdistinpotilaiden kokemuksia saamastaan ohjauksesta kardiologian osastolla
Väisänen, Mari; Halonen, Hanne (2011)
Väisänen, Mari
Halonen, Hanne
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102212520
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102212520
Tiivistelmä
Halonen, Hanne ja Väisänen, Mari. Tahdistinpotilaiden kokemuksia saamastaan ohjauksesta kardiologian osastolla. Oulu 2011. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja. Opinnäytetyö, 36 sivua + 2 sivua liitteitä.
TIIVISTELMÄ
Suomessa asennetaan vuosittain tahdistimia noin 3000 potilaalle. Tahdistinhoidolla korjataan sydämen sähköisen toiminnan häiriöitä. Tahdistimenasennus on paikallispuudutuksessa tehtävä toimenpide ja siten sairaalassa oloaika tahdistimen asennuksen yhteydessä on lyhyt. Potilaan on omaksuttava tässä ajassa paljon tietoa. Potilasohjauksen tulee olla hänen kotona selviytymistä edistävää. Onnistunut ohjaus lähtee potilaan tarpeista.
Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvailla tahdistinpotilaiden kokemuksia Oulun yliopistollisen sairaalan kardiologian osastolla saamastaan ohjauksesta. Tutkimuksemme tavoitteena on tahdistimen asennuksen läpikäyneiden potilaiden kokemuksien avulla auttaa potilasohjauksen laadun arviointia. Tiedon avulla voidaan myös kehittää potilasohjausta ja siten edistää potilaan hyvinvointia.
Tutkimuksemme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineiston keräsimme haastattelemalla neljää tahdistimen asennuksen läpikäynyttä potilasta. Tiedonantajat saimme Oulun yliopistollisen sairaalan kardiologisen osaston kautta. Osaston henkilökunta valitsi tutkimustamme varten pysyvän tahdistimen asennukseen tulevia potilaita.
Aineiston analysoitiin sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Tutkimustuloksina esittelemme tahdistinpotilaiden kokemuksia saamastaan ohjauksesta ja ohjauksen toteutumisesta kardiologian osastolla. Saatujen tulosten avulla voidaan tarkastella potilasohjauksen laatua. Potilaat kokivat saavansa ohjausta tasapuolisesti lääkäreiltä ja hoitohenkilökunnalta. Lisäksi tiedonantajat pitivät tärkeänä ohjeiden läpikäymistä hoitohenkilökunnan kanssa ennen kotiutumistaan, heidän mukaan saamat kirjalliset ohjeet täydensivät saatuja ohjeita. Yhteydenoton mahdollisuus myöhemmässä vaiheessa lisäsi turvallisuuden tunnetta. Kontrolliajan mukaan saaminen takasi tiedon hoidonjatkuvuudesta. Johtopäätöksenä voimme esittää, että potilaat kokivat saamansa ohjauksen pääsääntöisesti riittäväksi ja selkeäksi.
Avainsanat: sydämentahdistin, potilasohjaus, sairastumisen kokeminen.
TIIVISTELMÄ
Suomessa asennetaan vuosittain tahdistimia noin 3000 potilaalle. Tahdistinhoidolla korjataan sydämen sähköisen toiminnan häiriöitä. Tahdistimenasennus on paikallispuudutuksessa tehtävä toimenpide ja siten sairaalassa oloaika tahdistimen asennuksen yhteydessä on lyhyt. Potilaan on omaksuttava tässä ajassa paljon tietoa. Potilasohjauksen tulee olla hänen kotona selviytymistä edistävää. Onnistunut ohjaus lähtee potilaan tarpeista.
Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvailla tahdistinpotilaiden kokemuksia Oulun yliopistollisen sairaalan kardiologian osastolla saamastaan ohjauksesta. Tutkimuksemme tavoitteena on tahdistimen asennuksen läpikäyneiden potilaiden kokemuksien avulla auttaa potilasohjauksen laadun arviointia. Tiedon avulla voidaan myös kehittää potilasohjausta ja siten edistää potilaan hyvinvointia.
Tutkimuksemme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineiston keräsimme haastattelemalla neljää tahdistimen asennuksen läpikäynyttä potilasta. Tiedonantajat saimme Oulun yliopistollisen sairaalan kardiologisen osaston kautta. Osaston henkilökunta valitsi tutkimustamme varten pysyvän tahdistimen asennukseen tulevia potilaita.
Aineiston analysoitiin sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Tutkimustuloksina esittelemme tahdistinpotilaiden kokemuksia saamastaan ohjauksesta ja ohjauksen toteutumisesta kardiologian osastolla. Saatujen tulosten avulla voidaan tarkastella potilasohjauksen laatua. Potilaat kokivat saavansa ohjausta tasapuolisesti lääkäreiltä ja hoitohenkilökunnalta. Lisäksi tiedonantajat pitivät tärkeänä ohjeiden läpikäymistä hoitohenkilökunnan kanssa ennen kotiutumistaan, heidän mukaan saamat kirjalliset ohjeet täydensivät saatuja ohjeita. Yhteydenoton mahdollisuus myöhemmässä vaiheessa lisäsi turvallisuuden tunnetta. Kontrolliajan mukaan saaminen takasi tiedon hoidonjatkuvuudesta. Johtopäätöksenä voimme esittää, että potilaat kokivat saamansa ohjauksen pääsääntöisesti riittäväksi ja selkeäksi.
Avainsanat: sydämentahdistin, potilasohjaus, sairastumisen kokeminen.