"Laumalle olen eksynyt, mutta Paimenelle ystävä" : Kristillisistä yhteisöistä irtautuneiden kokemuksia yhteisöstä ja siitä irtautumisesta
Kylmäluoma, Teemu (2011)
Kylmäluoma, Teemu
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102162391
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102162391
Tiivistelmä
Kylmäluoma Teemu. Laumalle olen ”eksynyt”, mutta paimenelle ystävä - Kristillisistä yhteisöistä irtautuneiden kokemuksia yhteisöistä ja niistä irtautumisesta. Järvenpää, kevät 2011, 54 s., 2 liitettä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, millaisia kokemuksia ihmisillä on kristillisistä yhteisöistä irrottautumisesta ja millaisia syitä irrottautumiseen on ollut. Samalla työssä pyritään vastaamaan siihen, miten yhteisöistä irrottautuneet nykyisin näkevät aikaisemman yhteisönsä.
Tutkimukseen on saatu tulkittava aineisto narratiiveista (7 kpl), jotka kristillisiin yhteisöihin kuuluneet ihmiset ovat kirjoittaneet. Aineiston keräämiseen on käytetty Facebook-yhteisöpalvelinta ja sähköpostia. Aineistonkeruupyyntö lähetettiin kristillisissä yhteisöissä aktiivisesti toimineille ihmisille, jotka ovat kuitenkin siitä jo irrottautuneet. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Aineiston tulkinnassa käytetään narratiivista analyysia.
Päätuloksena kristillisistä yhteisöistä irrottautumiselle oli oman henkilökohtaisen kasvun ja yhteisön kollektivistisen ajattelun välille kasvava ristiriita. Yhteisössä korostettu ajatusmaailma ja maailmankatsomus eivät enää riitä selittämään kaikkea sitä, mikä omassa ja ympäröivässä elämässä tapahtuu. Yhteisöön kuulunut ihminen irtautuu yhteisöllisestä kollektiivisesta ajattelusta ja opettelee luottamaan omaan maailmankatsomukseensa enemmän kuin ulkoapäin määriteltyyn.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että kristillinen yhteisö voi parhaimmillaan tarjota paljon elämää ja ihmisyyttä tukevaa yhteisöllisyyttä ja opetusta, mutta tiukaksi ja ahtaaksi viety uskonnollinen yhteisöllisyys tuo elämään ahdistusta ja elämää tuhoavia elementtejä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, millaisia kokemuksia ihmisillä on kristillisistä yhteisöistä irrottautumisesta ja millaisia syitä irrottautumiseen on ollut. Samalla työssä pyritään vastaamaan siihen, miten yhteisöistä irrottautuneet nykyisin näkevät aikaisemman yhteisönsä.
Tutkimukseen on saatu tulkittava aineisto narratiiveista (7 kpl), jotka kristillisiin yhteisöihin kuuluneet ihmiset ovat kirjoittaneet. Aineiston keräämiseen on käytetty Facebook-yhteisöpalvelinta ja sähköpostia. Aineistonkeruupyyntö lähetettiin kristillisissä yhteisöissä aktiivisesti toimineille ihmisille, jotka ovat kuitenkin siitä jo irrottautuneet. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Aineiston tulkinnassa käytetään narratiivista analyysia.
Päätuloksena kristillisistä yhteisöistä irrottautumiselle oli oman henkilökohtaisen kasvun ja yhteisön kollektivistisen ajattelun välille kasvava ristiriita. Yhteisössä korostettu ajatusmaailma ja maailmankatsomus eivät enää riitä selittämään kaikkea sitä, mikä omassa ja ympäröivässä elämässä tapahtuu. Yhteisöön kuulunut ihminen irtautuu yhteisöllisestä kollektiivisesta ajattelusta ja opettelee luottamaan omaan maailmankatsomukseensa enemmän kuin ulkoapäin määriteltyyn.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että kristillinen yhteisö voi parhaimmillaan tarjota paljon elämää ja ihmisyyttä tukevaa yhteisöllisyyttä ja opetusta, mutta tiukaksi ja ahtaaksi viety uskonnollinen yhteisöllisyys tuo elämään ahdistusta ja elämää tuhoavia elementtejä.