Minäpystyvyys liikunnassa MS-tautia sairastavilla
Greijus, Pinja (2019)
Greijus, Pinja
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019102820312
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019102820312
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli toteuttaa tutkimus, joka selittäisi ilmiötä koetusta pystyvyydestä liikunnassa MS-tautia sairastavalla. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen fysioterapeutin ja terveystieteiden tohtorin Anders Rombergin ja Kotkan kaupungin kanssa.
MS-tauti on vakava neurologinen sairaus, joka luo moninaisia haasteita yksilön hyvinvoinnille fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Pystyvyyden tunne on yksi merkittävä yksilön psyykki-sen hyvinvoinnin kantava voima. MS- tautia ja liikuntaa pohtiessa minäpystyvyydellä tarkoite-taan yksilön uskoa omaan kykyyn ylittää liikkumisen tai muun terveyskäyttäytymisen henkilö-kohtaiset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät esteet.
Käsitys omista pystyvyyden rajoista ja omat pystyvyysodotukset luovat pohjan motivaation tasolle ja harvoin ilman motivaatioita tapahtuu mitään toimintaa. MS-taudin oireet ja sen ai-kaansaamat toiminnan rajoitteet vaikuttavat yksilön mielentilaan, minäpystyvyyteen sekä lii-kuntakokemuksiin.
Opinnäytetyötä pohjasi kolme isoa teoriakokonaisuutta: MS-tauti, minäpystyvyys ja motivaatio, jotka antoivat raamit tutkimukselle. Tutkimuksessa käytettiin kahta eri aineistonkeruume-netelmää ja kolmea eri aineistoa, jotka korreloivat toinen toisiaan. Tutkimuksen otantana toimi Kotkan kaupungin työikäisten naisten neurologinen liikuntaryhmä. Aineisto kerättiin naisilta kahden eri kyselyn (Exersice self-efficacy Scale ja The Center for Epidemiologic Studies Depression Scale) ja liikuntamotivaatiohaastattelun avulla.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että osalla otannasta on masennusta, mutta kaikkien tutkittavien minäpystyvyys liikunnassa oli pisteiden mukaan lähempänä maksimipistemäärää kuin minimiä. Liikuntamotivaatiohaastattelu avasi syitä siihen, mikä liikunnassa motivoi sekä mitkä tekijät rajoittavat liikkumista. Haastattelussa avattiin myös kohdennetun liikuntaryhmän merkitystä MS-tautia sairastavalle.
Tutkimuksen tulosten johdosta voidaan todeta, että minäpystyvyydellä, motivaatiolla ja mieli-alalla on vaikutusta toisiinsa sekä liikuntaan osallistumisessa. Se miten paljon esimerkiksi tutkittavan ikä, sairausvuodet tai tautimuoto vaikuttaa näihin, jäi hieman epäselväksi. Jotain oletuksia voidaan tehdä, muttei mitään lopullista johtopäätöstä.
MS-tauti on vakava neurologinen sairaus, joka luo moninaisia haasteita yksilön hyvinvoinnille fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Pystyvyyden tunne on yksi merkittävä yksilön psyykki-sen hyvinvoinnin kantava voima. MS- tautia ja liikuntaa pohtiessa minäpystyvyydellä tarkoite-taan yksilön uskoa omaan kykyyn ylittää liikkumisen tai muun terveyskäyttäytymisen henkilö-kohtaiset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät esteet.
Käsitys omista pystyvyyden rajoista ja omat pystyvyysodotukset luovat pohjan motivaation tasolle ja harvoin ilman motivaatioita tapahtuu mitään toimintaa. MS-taudin oireet ja sen ai-kaansaamat toiminnan rajoitteet vaikuttavat yksilön mielentilaan, minäpystyvyyteen sekä lii-kuntakokemuksiin.
Opinnäytetyötä pohjasi kolme isoa teoriakokonaisuutta: MS-tauti, minäpystyvyys ja motivaatio, jotka antoivat raamit tutkimukselle. Tutkimuksessa käytettiin kahta eri aineistonkeruume-netelmää ja kolmea eri aineistoa, jotka korreloivat toinen toisiaan. Tutkimuksen otantana toimi Kotkan kaupungin työikäisten naisten neurologinen liikuntaryhmä. Aineisto kerättiin naisilta kahden eri kyselyn (Exersice self-efficacy Scale ja The Center for Epidemiologic Studies Depression Scale) ja liikuntamotivaatiohaastattelun avulla.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että osalla otannasta on masennusta, mutta kaikkien tutkittavien minäpystyvyys liikunnassa oli pisteiden mukaan lähempänä maksimipistemäärää kuin minimiä. Liikuntamotivaatiohaastattelu avasi syitä siihen, mikä liikunnassa motivoi sekä mitkä tekijät rajoittavat liikkumista. Haastattelussa avattiin myös kohdennetun liikuntaryhmän merkitystä MS-tautia sairastavalle.
Tutkimuksen tulosten johdosta voidaan todeta, että minäpystyvyydellä, motivaatiolla ja mieli-alalla on vaikutusta toisiinsa sekä liikuntaan osallistumisessa. Se miten paljon esimerkiksi tutkittavan ikä, sairausvuodet tai tautimuoto vaikuttaa näihin, jäi hieman epäselväksi. Jotain oletuksia voidaan tehdä, muttei mitään lopullista johtopäätöstä.