Vapautumisen pelko?
Katalkin, Kaisa (2019)
Katalkin, Kaisa
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019110720795
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019110720795
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata elinkautisvankien vapautumiseen liittyviä haasteita ja erityisesti heidän itsensä esiintuomia pelkoja. Tavoitteena oli selvittää minkälaisia ajatuksia vapautuminen ja rikollisuudesta irrottautuminen herättävät elinkautista vankeusrangaistusta suorittavissa henkilöissä ja minkälaista tukea he omasta mielestään tarvitsevat vapautumisen jälkeen. Haastatteluista saatujen tietojen avulla on tarkasteltu lisäksi yksilöllisen tuen tarpeen muotoja ja haastateltujen omia kokemuksia vankeusaikanaan suorittamista kuntouttavista toimintaohjelmista. Opinnäytetyön tilaajana toimi Laukaan vankila. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostuu biososiaalisesta kriminologiasta, vapauden ja vapautumisen filosofisesta näkökulmasta ja desistanssin teoriasta. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Harkinnanvaraiseen otokseen valittiin haastateltaviksi kahdeksan (n=8) sellaista avolaitoksessa olevaa elinkautisvankia, jotka olivat suorittaneet tuomiostaan vähintään kymmenen vuotta. Aineisto analysoitiin induktiivisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tulokset ovat suurelta osin yhteneviä kansainvälisten ja kansallisten desistanssia käsittelevien tutkimusten kanssa. Vapautuvat vangit kertoivat haaveilevansa työllistymisestä, asunnon hankinnasta, vakaasta toimeentulosta, perhe-elämästä ja sosiaalisista suhteista. Samoihin asioihin kohdistui myös epävarmuutta tai ahdistusta. Itse vapautuminen ei herättänyt pelkoa tutkimukseen osallistuneissa henkilöissä. Pelkoa, jännitystä ja ahdistusta aiheuttivat elämänhallinnan ja itsekontrollin menettäminen, ulkopuolisuus, muiden ihmisten suhtautuminen sekä elinkautiseen vankeuteen johtaneeseen tekoon liittyvä häpeä ja leima sekä leimaan mahdollisesti liittyvä hylätyksi tuleminen. Johtopäätösten pohjalta on mahdollista kehittää vankilan toimintoja ja asiakastyöskentelyn käytänteitä sekä vankilan yhteistyötoimintaa kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.
Tutkimuksen tulokset ovat suurelta osin yhteneviä kansainvälisten ja kansallisten desistanssia käsittelevien tutkimusten kanssa. Vapautuvat vangit kertoivat haaveilevansa työllistymisestä, asunnon hankinnasta, vakaasta toimeentulosta, perhe-elämästä ja sosiaalisista suhteista. Samoihin asioihin kohdistui myös epävarmuutta tai ahdistusta. Itse vapautuminen ei herättänyt pelkoa tutkimukseen osallistuneissa henkilöissä. Pelkoa, jännitystä ja ahdistusta aiheuttivat elämänhallinnan ja itsekontrollin menettäminen, ulkopuolisuus, muiden ihmisten suhtautuminen sekä elinkautiseen vankeuteen johtaneeseen tekoon liittyvä häpeä ja leima sekä leimaan mahdollisesti liittyvä hylätyksi tuleminen. Johtopäätösten pohjalta on mahdollista kehittää vankilan toimintoja ja asiakastyöskentelyn käytänteitä sekä vankilan yhteistyötoimintaa kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.