Rakennuskaluston varkaushävikki työmailla: Case YIT Rakennus Oy
Seppä, Eero (2009)
Seppä, Eero
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200904292295
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200904292295
Tiivistelmä
Työmaat ovat rikostorjunnan kannalta haasteellisessa asemassa, sillä työmaiden kattava suojaaminen ja valvominen on vaikeaa. Työmaiden ongelmana on erityisesti omaisuusrikollisuus, jonka muodoista tässä työssä käsitellään työmaiden rakennuskalustoon kohdistuvia varkausrikoksia. YIT Rakennus Oy:ssä lähtökohta on tällä hetkellä se, ettei rakennuskaluston varkaushävikistä ole olemassa selvää käsitystä. Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa selvitys YIT Rakennus Oy:n suomalaisilla työmailla tapahtuvasta rakennuskaluston varkaushävikistä ja sen hallinnan keskeisistä kehittämiskohteista.
Selvityksen menetelminä käytin kirjallisuuskatsausta ja asiantuntijahaastatteluita, joita täydensi YIT:n tietojärjestelmistä keräämäni aineisto. Aloitin kirjallisuuskatsauksella, jonka pohjalta jatkoin tekemällä ensimmäiset asiantuntijahaastattelut YIT:n työmaille rakennuskalustoa vuokraavan YIT Kalusto Oy:n kalustokeskuksessa. Kalustokeskuksen haastatteluiden yhteydessä keräsin myös vuokrakaluston hävikkiä koskevan tietojärjestelmäaineiston. Ensimmäisten haastatteluiden ja tietojärjestelmäaineiston analysoinnin jälkeen jatkoin haastattelemalla työmaiden työnjohtoa sekä konsernin vakuutusasiantuntijaa, joilta keräsin tietoa työmaiden kaluston varkauksien ilmenemisestä ja luonteesta.
Selvityksessä ilmeni, että rakennuskaluston varkauksien kohteena on tyypillisesti niin sanottu pienkalusto, joka koostuu pääosin erilaisista käsikäyttöisistä työkaluista ja laitteista. Varastetuimmaksi pienkalustoksi tunnistettiin kulmahiomakoneet, porat ja poravasarat. Muun kaluston osalta erityisen ongelmallista kalustoa ovat lisäksi jatkojohdot sekä tehokkaimmat valonheittimet, joiden epätavallinen hävikki nousi esiin sekä saamassani tietojärjestelmäaineistossa että haastatteluissa. Isoa kalustoa varastetaan muuhun kalustoon nähden harvoin; ajettavien ja muiden isojen työkoneiden varkaudet vaikuttavat olevan erillisiä yksittäistapauksia. Varkausriskin kannalta pahimpien ajankohtien voidaan yleisesti todeta sijoittuvan pimeän aikaan ja viikonlopuille. Työmaan sijainnin suhteen varkauksille alttiimmat paikat sijoittuvat syrjäisemmille alueille, joilla ei ole luonnollista valvontaa. Työmaiden kalustovarkaudet vaikuttavat yhä useammin ammattirikollisten tekemiltä, mikä näkyy muun muassa saman alueen työmaiden sarjamaisina varkauksina. Kaluston varkauksissa on kyse myös sisäisestä hävikistä, joka ilmenee konkreettisesti kadonneen kaluston määrissä.
Tunnistetut kehittämiskohteet työmaiden varkaushävikin ja rikosten torjumisessa ovat teknisen valvonnan kehittäminen, vartiointipalveluiden käytön tilanteenmukaistaminen ja kulunvalvonnan sekä henkilötunnisteen käytön tehostaminen. Aivan keskeinen vaikutus koko hävikkiin on kuitenkin toimintakulttuurilla; kehitettävää on työmaan kaluston hallintaan liittyvissä prosesseissa sekä rikostorjunnan liittämisessä vahvemmin osaksi työmaan toimintoja.
Selvityksen menetelminä käytin kirjallisuuskatsausta ja asiantuntijahaastatteluita, joita täydensi YIT:n tietojärjestelmistä keräämäni aineisto. Aloitin kirjallisuuskatsauksella, jonka pohjalta jatkoin tekemällä ensimmäiset asiantuntijahaastattelut YIT:n työmaille rakennuskalustoa vuokraavan YIT Kalusto Oy:n kalustokeskuksessa. Kalustokeskuksen haastatteluiden yhteydessä keräsin myös vuokrakaluston hävikkiä koskevan tietojärjestelmäaineiston. Ensimmäisten haastatteluiden ja tietojärjestelmäaineiston analysoinnin jälkeen jatkoin haastattelemalla työmaiden työnjohtoa sekä konsernin vakuutusasiantuntijaa, joilta keräsin tietoa työmaiden kaluston varkauksien ilmenemisestä ja luonteesta.
Selvityksessä ilmeni, että rakennuskaluston varkauksien kohteena on tyypillisesti niin sanottu pienkalusto, joka koostuu pääosin erilaisista käsikäyttöisistä työkaluista ja laitteista. Varastetuimmaksi pienkalustoksi tunnistettiin kulmahiomakoneet, porat ja poravasarat. Muun kaluston osalta erityisen ongelmallista kalustoa ovat lisäksi jatkojohdot sekä tehokkaimmat valonheittimet, joiden epätavallinen hävikki nousi esiin sekä saamassani tietojärjestelmäaineistossa että haastatteluissa. Isoa kalustoa varastetaan muuhun kalustoon nähden harvoin; ajettavien ja muiden isojen työkoneiden varkaudet vaikuttavat olevan erillisiä yksittäistapauksia. Varkausriskin kannalta pahimpien ajankohtien voidaan yleisesti todeta sijoittuvan pimeän aikaan ja viikonlopuille. Työmaan sijainnin suhteen varkauksille alttiimmat paikat sijoittuvat syrjäisemmille alueille, joilla ei ole luonnollista valvontaa. Työmaiden kalustovarkaudet vaikuttavat yhä useammin ammattirikollisten tekemiltä, mikä näkyy muun muassa saman alueen työmaiden sarjamaisina varkauksina. Kaluston varkauksissa on kyse myös sisäisestä hävikistä, joka ilmenee konkreettisesti kadonneen kaluston määrissä.
Tunnistetut kehittämiskohteet työmaiden varkaushävikin ja rikosten torjumisessa ovat teknisen valvonnan kehittäminen, vartiointipalveluiden käytön tilanteenmukaistaminen ja kulunvalvonnan sekä henkilötunnisteen käytön tehostaminen. Aivan keskeinen vaikutus koko hävikkiin on kuitenkin toimintakulttuurilla; kehitettävää on työmaan kaluston hallintaan liittyvissä prosesseissa sekä rikostorjunnan liittämisessä vahvemmin osaksi työmaan toimintoja.