Assessing the potential for seven spot ladybird (Coccinella septempunctata) to control the blackcurrant aphid (Cryptomyzus galeopsidis)
Yli-Muilu, Kari (2011)
Yli-Muilu, Kari
Hämeen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103243564
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103243564
Tiivistelmä
Työssä selvitetään seitsenpistepirkon (Coccinella septempunctata) käytön mahdollisuuksia kirvojen torjuntaan mustaherukkaviljelmillä. Seitsenpistepirkon pääasiallista ravintoa ovat eri kirvalajit ja se esiintyy jo luontaisesti mustaherukan tuotantoalueilla. Kirvat eivät ole pahimpia mustaherukan tuholaisia, mutta ne aiheuttavat kuitenkin ongelmia säännöllisesti ja joskus pahojakin satotappioita. Biologinen torjunta tarjoaa uusia mahdollisuuksia kemiallisen torjunnan käytön vaikeutuessa. Työ tehtiin Scottish Crop Research – Instituutissa kesällä 2010.
Tavoitteena oli selvittää, mikä leppäpirkon kehitysasteista on tehokkain kirvojen saalistaja ja mitä kirvojen toukka-asteita ne suosivat. Erilaisilla peto – saalis -kokeilla tutkittiin leppäpirkkojen käyttäytymistä saaliseläinten valinnassa ja niiden tehokuuta kirvojen tuhoamisessa. Työhön oleellisena osana liittyi mustaherukkaviljelmien eliöstökartoitus, jonka avulla tutkittiin, mitä lajeja ja missä määrin kasvustoista löytyy.
Kokeet osoittavat, että kolmannen ja neljännen asteen toukat ovat aikuisten ohella tehokkaimpia kirvojen saalistajia. Ensimmäisen ja toisen asteen toukat eivät kokonsa puolesta voi syödä kolmannen ja neljännen asteen kirvoja ja aikuisia kirvoja, mikä luonnollisesti vähentää niiden tehokkuutta. Viljelmien eliöstökartoitus osoitti, että kirvojen esiintyminen vaihtelee suuresti eri vuosina, esimerkiksi säästä riippuen. Myös leppäpirkkojen esiintymisessä havaittiin vaihtelua.
Tutkimuksella todettiin seitsenpistepirkon soveltuvuus kirvojen biologiseen torjuntaan. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan leppäpirkkojen käyttäytymisestä ja todellisesta vaikutuksesta kirvakantoihin viljelyolosuhteissa jotta voidaan selvittää, onko biologisen torjunnan käyttö tässä tapauksessa tarpeeksi tehokasta ja taloudellista.
Tavoitteena oli selvittää, mikä leppäpirkon kehitysasteista on tehokkain kirvojen saalistaja ja mitä kirvojen toukka-asteita ne suosivat. Erilaisilla peto – saalis -kokeilla tutkittiin leppäpirkkojen käyttäytymistä saaliseläinten valinnassa ja niiden tehokuuta kirvojen tuhoamisessa. Työhön oleellisena osana liittyi mustaherukkaviljelmien eliöstökartoitus, jonka avulla tutkittiin, mitä lajeja ja missä määrin kasvustoista löytyy.
Kokeet osoittavat, että kolmannen ja neljännen asteen toukat ovat aikuisten ohella tehokkaimpia kirvojen saalistajia. Ensimmäisen ja toisen asteen toukat eivät kokonsa puolesta voi syödä kolmannen ja neljännen asteen kirvoja ja aikuisia kirvoja, mikä luonnollisesti vähentää niiden tehokkuutta. Viljelmien eliöstökartoitus osoitti, että kirvojen esiintyminen vaihtelee suuresti eri vuosina, esimerkiksi säästä riippuen. Myös leppäpirkkojen esiintymisessä havaittiin vaihtelua.
Tutkimuksella todettiin seitsenpistepirkon soveltuvuus kirvojen biologiseen torjuntaan. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan leppäpirkkojen käyttäytymisestä ja todellisesta vaikutuksesta kirvakantoihin viljelyolosuhteissa jotta voidaan selvittää, onko biologisen torjunnan käyttö tässä tapauksessa tarpeeksi tehokasta ja taloudellista.