Vanhempien ja päivähoidon henkilökunnan näkökulmia subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen
Tassa, Salla; Viding, Erika (2011)
Tassa, Salla
Viding, Erika
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103283636
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201103283636
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkielma. Opinnäytetyöprosessimme alkoi keväällä 2010 ja jatkui keväälle 2011 asti. Työn tarkoituksena oli kartoittaa vanhempien ja päivähoidon henkilökunnan näkemyksiä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Olimme
kiinnostuneita selvittämään vanhempien ja kasvattajien konkreettisia kokemuksia ja näkemyksiä subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen liittyen. Halusimme myös selvittää miten lapsen etu vanhempien ja päivähoidon henkilökunnan mielestä toteutuu subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa. Asetimme opinnäytetyöllemme kaksi tutkimuskysymystä: 1. Mitä mieltä vanhemmat ja päiväkodin työntekijät ovat subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta? 2. Miten vanhemmat ja kasvattajat kokevat lapsen edun toteutuvan subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa? Yhteistyökumppaniksemme saimme erään kunnan päiväkodin.
Aineistonkeruumenetelminä käytimme ryhmä- ja teemahaastatteluja, jotka toteutimme joulukuussa 2010. Haastatteluihin osallistui kahdeksan henkilöä, joista neljä oli päiväkodin henkilökunnan jäseniä ja neljä oli vanhempia. Haastattelut tapahtuivat kahden hengen ryhmissä. Haastateltavat olivat yhteistyöpäiväkodistamme. Haastattelut litteroimme, purimme ja analysoimme.
Työmme teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan päivähoito-oikeutta niin lainsäädännön kuin lapsen edun näkökulmasta, sekä lapsen varhaista vuorovaikutusta ja sosiaalista kehitystä. Viitekehyksen lähteinä käytimme painettua kirjallisuutta, lehtiartikkeleita sekä sähköistä lähdemateriaalia.
Haastatteluissa näkyi, miten subjektiivinen päivähoito-oikeus jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja on keskustelua ja reaktioita herättävä aihe. Saamiemme tulosten valossa näyttää siltä, että päivähoito-oikeudessa olisi kehitettävää. Eniten kritiikkiä sai kotona olevien vanhempien subjektiivinen oikeus kokopäivähoitoon. Aineistossamme nousi esiin myös vanhempien ja kasvattajien näkemyserot kasvatusvastuun jakautumisesta.
Tutkimuksen tulokset eivät olleet kovin yllättäviä. Haastatteluista saamamme aineisto vastasi suurelta osin niitä käsityksiä, joita meille oli aikaisemmin muodostunut työelämän kokemusten, aiempien tutkimusten ja aiheeseen liittyvän teorian perusteella. Tutkimuksemme tuo tuoreita ja uusiakin näkökulmia subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen heiltä, jotka sen parissa konkreettisesti ovat.
kiinnostuneita selvittämään vanhempien ja kasvattajien konkreettisia kokemuksia ja näkemyksiä subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen liittyen. Halusimme myös selvittää miten lapsen etu vanhempien ja päivähoidon henkilökunnan mielestä toteutuu subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa. Asetimme opinnäytetyöllemme kaksi tutkimuskysymystä: 1. Mitä mieltä vanhemmat ja päiväkodin työntekijät ovat subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta? 2. Miten vanhemmat ja kasvattajat kokevat lapsen edun toteutuvan subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa? Yhteistyökumppaniksemme saimme erään kunnan päiväkodin.
Aineistonkeruumenetelminä käytimme ryhmä- ja teemahaastatteluja, jotka toteutimme joulukuussa 2010. Haastatteluihin osallistui kahdeksan henkilöä, joista neljä oli päiväkodin henkilökunnan jäseniä ja neljä oli vanhempia. Haastattelut tapahtuivat kahden hengen ryhmissä. Haastateltavat olivat yhteistyöpäiväkodistamme. Haastattelut litteroimme, purimme ja analysoimme.
Työmme teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan päivähoito-oikeutta niin lainsäädännön kuin lapsen edun näkökulmasta, sekä lapsen varhaista vuorovaikutusta ja sosiaalista kehitystä. Viitekehyksen lähteinä käytimme painettua kirjallisuutta, lehtiartikkeleita sekä sähköistä lähdemateriaalia.
Haastatteluissa näkyi, miten subjektiivinen päivähoito-oikeus jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja on keskustelua ja reaktioita herättävä aihe. Saamiemme tulosten valossa näyttää siltä, että päivähoito-oikeudessa olisi kehitettävää. Eniten kritiikkiä sai kotona olevien vanhempien subjektiivinen oikeus kokopäivähoitoon. Aineistossamme nousi esiin myös vanhempien ja kasvattajien näkemyserot kasvatusvastuun jakautumisesta.
Tutkimuksen tulokset eivät olleet kovin yllättäviä. Haastatteluista saamamme aineisto vastasi suurelta osin niitä käsityksiä, joita meille oli aikaisemmin muodostunut työelämän kokemusten, aiempien tutkimusten ja aiheeseen liittyvän teorian perusteella. Tutkimuksemme tuo tuoreita ja uusiakin näkökulmia subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen heiltä, jotka sen parissa konkreettisesti ovat.