Private regulation of value chains in Finnish pork industry : how private regulation schemes are used and could be used to ensure quality
Rantanen, Riitta-Liisa (2011)
Rantanen, Riitta-Liisa
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104124174
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104124174
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen lähtökohta oli esittää suomalaisen sikateollisuuden peruspiirteet, sekä mitä keinoja sillä on kontrolloida elintarviketurvallisuutta lainsäädännön ohella. Asiakkaat sekä liikekumppanit ovat hiljattain ryhtyneet odottamaan korkeampia standardeja hygieniaan, elintarviketurvallisuuteen sekä eläinten hyvinvointiin nähden, ja ovat usein kiinnostuneita siitä riittääkö lainsäädäntö turvaamaan halutun laadun. Tähän tarkoitukseen erilaisia vapaaehtoisia ohjelmia sekä yksityisen sääntelyn sertifikaatteja on ilmaantunut tarjoamaan jälleenmyyjille ja muille ketjun yhtiöille keinon kontrolloida omia toimintojaan sekä arvoketjun muiden toimijoiden kuten tuottajien ja toimittajien toimintoja.
Tutkimuksen tavoite oli selvittää missä määrin suomalaiset lihayhtiöt sekä jälleenmyyjät käyttävät yksityistä sääntelyä tarkkaillakseen toimitusketjujaan sianlihan kohdalla. Myöskin sertifikaattityypit ja se käytetäänkö niitä kotimaassa, kansainvälisesti vai molemmissa oli selvitettävänä. Tämä tutkimus keskittyy lähinnä sertifikaatteihin, jotka on suunniteltu arvoketjun yläpäässä oleville toimijoille, jotka haluavat tarkkailla tuottajiaan sekä toimittajiaan ja koko arvoketjua. Toinen tavoite oli pohtia syitä miksi suomalaiset sianlihan kanssa tekemisissä olevat yhtiöt joko käyttävät yksityistä sääntelyä tai ovat jättäneet käyttämättä..
Tutkimuspäätelmänä oli että yksityisen sääntelyn käyttö suomalaisessa sianlihan arvoketjussa on vielä melko harvinaista. Lihayhtiöt käyttävät laatustandardeja lähinnä omien toimintojensa tarkkailuun, mutta ei juurikaan ketjun muiden toimijoiden. Tällöinkin kyse oli joko ulkomaisesta toimittajasta taikka yrityksen kansainvälisistä toiminnoista. Jälleenmyyjät vaativat tutkimuksessa mainittuja standardeja lähinnä muilta elintarvikealoilta, ja lihateollisuudelle niitä saatetaan suositella. Syy sille, miksi yksityistä sääntelyä ei juuri suomalaisessa sianlihateollisuudessa käytetä, johtuu mahdollisesti muita maita hieman tiukemmasta elintarvikelainsäädännöstä, joka ei ole herättänyt niin vahvoja reaktioita. Suurempi syy on todennäköisesti se, että kotimaisen sianlihateollisuuden pienissä piireissä on totuttu sopimaan asiat keskenään pienemmillä foorumeilla. Tähän epävirallisten toimintatapojen perinteeseen luotetaan siinä määrin, ettei kolmansien osapuolien valvomille sertifikaatioille ole nähty tarvetta.
Tutkimuksen tavoite oli selvittää missä määrin suomalaiset lihayhtiöt sekä jälleenmyyjät käyttävät yksityistä sääntelyä tarkkaillakseen toimitusketjujaan sianlihan kohdalla. Myöskin sertifikaattityypit ja se käytetäänkö niitä kotimaassa, kansainvälisesti vai molemmissa oli selvitettävänä. Tämä tutkimus keskittyy lähinnä sertifikaatteihin, jotka on suunniteltu arvoketjun yläpäässä oleville toimijoille, jotka haluavat tarkkailla tuottajiaan sekä toimittajiaan ja koko arvoketjua. Toinen tavoite oli pohtia syitä miksi suomalaiset sianlihan kanssa tekemisissä olevat yhtiöt joko käyttävät yksityistä sääntelyä tai ovat jättäneet käyttämättä..
Tutkimuspäätelmänä oli että yksityisen sääntelyn käyttö suomalaisessa sianlihan arvoketjussa on vielä melko harvinaista. Lihayhtiöt käyttävät laatustandardeja lähinnä omien toimintojensa tarkkailuun, mutta ei juurikaan ketjun muiden toimijoiden. Tällöinkin kyse oli joko ulkomaisesta toimittajasta taikka yrityksen kansainvälisistä toiminnoista. Jälleenmyyjät vaativat tutkimuksessa mainittuja standardeja lähinnä muilta elintarvikealoilta, ja lihateollisuudelle niitä saatetaan suositella. Syy sille, miksi yksityistä sääntelyä ei juuri suomalaisessa sianlihateollisuudessa käytetä, johtuu mahdollisesti muita maita hieman tiukemmasta elintarvikelainsäädännöstä, joka ei ole herättänyt niin vahvoja reaktioita. Suurempi syy on todennäköisesti se, että kotimaisen sianlihateollisuuden pienissä piireissä on totuttu sopimaan asiat keskenään pienemmillä foorumeilla. Tähän epävirallisten toimintatapojen perinteeseen luotetaan siinä määrin, ettei kolmansien osapuolien valvomille sertifikaatioille ole nähty tarvetta.