Säilörehun korjuun organisointi eteläpohjalaisilla maitotiloilla
Myllymäki, Miika (2011)
Myllymäki, Miika
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104264853
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104264853
Tiivistelmä
Säilörehun tuotannon järjestäminen on yksi maitotilan peruskysymyksistä. Maidontuottajan on päätettävä miten säilörehunkorjuu hoidetaan. Vaihtoehtoja säilörehun korjuuseen ja varastointiin on monia. Tutkimuksen tarkoituksena oli hakea vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Miten eteläpohjalaiset maidontuottajat ovat järjestäneet säilörehunkorjuun sekä miten säilörehunkorjuun organisoinnilla voidaan alentaa säilörehuntuotannon yksikkökustannuksia.
Tutkimuksen tilat on osajoukko kilpailukykyä maidontuotantoon – hankkeen aineistosta, joka kerättiin kesän 2010 aikana lomakehaastattelun avulla Pro Agria Etelä-Pohjanmaan toimesta. Tutkimukseen kuului 225 maitotilaa, joista opinnäytetyössäni tarkasteltiin 162 maitotilaa.
Tutkimustulosten mukaan maitotiloilla korjattiin yleisimmin esikuivattua säilörehua, vain muutamat maidontuottajat korjasivat tuoresäilörehua. Yleisimmin niittomurskaus tehtiin omalla niittomurskaimella. Alle 30 lypsylehmän maitotiloilla säilörehu korjattiin yleisimmin pyöröpaaleihin joko omilla koneilla tai urakointina. Pyöröpaalien suosio pääasiallisena säilörehuvarastona laski maitotilojen koon kasvaessa. Isoilla maitotiloilla säilörehu varastoitiin yleisimmin laakasiiloon. Eniten yhteiskoneita oli tarkkuussilppuriketjua käyttävillä maidontuottajilla. Noukinvaunu oli suosituin säilörehunkorjuukone suurilla tiloilla.
Säilörehunkorjuun hehtaarikustannus laskettiin 14 maitotilalle. Näistä kuusi maitotilaa varastoi säilörehun pyöröpaaliin ja kahdeksan laakasiiloon. Edullisimpaan hehtaarikustannukseen päästiin ulkoistamalla säilörehunkorjuu. Edullisiin yksikkökustannuksiin on mahdollista päästä myös omilla korjuukoneilla, kun korjattava pinta-ala on riittävän suuri.
Tutkimuksen tilat on osajoukko kilpailukykyä maidontuotantoon – hankkeen aineistosta, joka kerättiin kesän 2010 aikana lomakehaastattelun avulla Pro Agria Etelä-Pohjanmaan toimesta. Tutkimukseen kuului 225 maitotilaa, joista opinnäytetyössäni tarkasteltiin 162 maitotilaa.
Tutkimustulosten mukaan maitotiloilla korjattiin yleisimmin esikuivattua säilörehua, vain muutamat maidontuottajat korjasivat tuoresäilörehua. Yleisimmin niittomurskaus tehtiin omalla niittomurskaimella. Alle 30 lypsylehmän maitotiloilla säilörehu korjattiin yleisimmin pyöröpaaleihin joko omilla koneilla tai urakointina. Pyöröpaalien suosio pääasiallisena säilörehuvarastona laski maitotilojen koon kasvaessa. Isoilla maitotiloilla säilörehu varastoitiin yleisimmin laakasiiloon. Eniten yhteiskoneita oli tarkkuussilppuriketjua käyttävillä maidontuottajilla. Noukinvaunu oli suosituin säilörehunkorjuukone suurilla tiloilla.
Säilörehunkorjuun hehtaarikustannus laskettiin 14 maitotilalle. Näistä kuusi maitotilaa varastoi säilörehun pyöröpaaliin ja kahdeksan laakasiiloon. Edullisimpaan hehtaarikustannukseen päästiin ulkoistamalla säilörehunkorjuu. Edullisiin yksikkökustannuksiin on mahdollista päästä myös omilla korjuukoneilla, kun korjattava pinta-ala on riittävän suuri.