Hahmopsykologiasta hittiin : pop/rock-musiikin dramaturgiset tehokeinot ja niiden suhde yleiseen estetiikkaan
Mäki, Tommi (2010)
Mäki, Tommi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104274945
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104274945
Tiivistelmä
Toiminnallisen opinnäytteeni kirjallisessa osassa tarkastelen vakiintuneita ja nykyaikana pop/rockmusiikissa yleisesti käytettyjä dramaturgisia tehokeinoja, pohdin niiden suhdetta yleiseen estetiikkaan sekä esitän näkemykseni niiden tavasta kiinnittyä ihmiselle lajityypillisiin hahmotustapoihin. Opinnäytteeni teososa koostuu kahdesta itse säveltämästäni ja äänittämästäni kappaleesta, jotka osaltaan havainnollistavat kirjallisessa osassa esittämieni ajatusten näkyvyyttä teostasolla.
Hyödynnän hahmopsykologiaksi kutsutun havaintopsykologisen koulukunnan muotoilemia inhimillisen havainnoinnin periaatteita pop/rock-musiikin analyysissa. Perusajatukseni on, että pop/rock-musiikin dramaturgiset tehokeinot ovat olennaisosiltaan palautettavissa ihmisen lajityypillisiin hahmotustapoihin ja tätä kautta myös samastettavissa muiden taiteenmuotojen dramaturgiaan. Metodini ei kuitenkaan ole suoranaisesti hahmopsykologinen, vaan muotoutunut suurilta osin niiden henkilökohtaisten oivallusten ja havaintojen suodattamana, joita olen itse niin musiikin kuuntelijana kuin tekijänäkin elämäni aikana kokenut.
Työni ytimessä on ajatus ihmisen havainnoinnin kontekstisidonnaisuudesta ja kokonaisvaltaisuudesta. Ihminen niputtaa samaksi mieltämiään elementtejä yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi eli hahmoiksi. Hahmot kuitenkin erottuvat itsenäisiksi elementeikseen aina suhteessa johonkin niihin kuulumattomaan. Samankaltaisuutta voidaan siten ymmärtää vasta erottamalla samaksi hahmotettu kokonaisuus jostakin sen ulkopuolisesta. Tämä samuuden ja eron luoma kokemuksellinen ”raja” toimii dramaturgisen mielenkiinnon synnyttäjänä ja luo teokseen kontekstuaalisia viitekehyksiä. Ihminen nauttii musiikissa näiden kontekstuaalisten viitekehysten keskinäisestä suhteuttamisesta. Hyvä teos onnistuu kutsumaan ihmistä teoksen sisäisten elementtien vertailuun tavalla, jonka kuulija kokee juuri itselleen sopivaksi organisointiin ja ymmärrettävyyteen tähtääväksi henkiseksi leikiksi.
Kirjallisen osan loppupuolella käsittelen popmusiikin melodian, rytmin, rakenteen, lyriikoiden ja nk. soundien periaatteellisia viitekehyksiä. Liitteissä olen myös analysoinut ja perustellut sekä itse säveltämieni että kaupallisesti julkaistujen pop/rock-kappaleiden musiikillisia ratkaisuja työssä esittämiäni ajatuksia soveltaen.
Hyödynnän hahmopsykologiaksi kutsutun havaintopsykologisen koulukunnan muotoilemia inhimillisen havainnoinnin periaatteita pop/rock-musiikin analyysissa. Perusajatukseni on, että pop/rock-musiikin dramaturgiset tehokeinot ovat olennaisosiltaan palautettavissa ihmisen lajityypillisiin hahmotustapoihin ja tätä kautta myös samastettavissa muiden taiteenmuotojen dramaturgiaan. Metodini ei kuitenkaan ole suoranaisesti hahmopsykologinen, vaan muotoutunut suurilta osin niiden henkilökohtaisten oivallusten ja havaintojen suodattamana, joita olen itse niin musiikin kuuntelijana kuin tekijänäkin elämäni aikana kokenut.
Työni ytimessä on ajatus ihmisen havainnoinnin kontekstisidonnaisuudesta ja kokonaisvaltaisuudesta. Ihminen niputtaa samaksi mieltämiään elementtejä yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi eli hahmoiksi. Hahmot kuitenkin erottuvat itsenäisiksi elementeikseen aina suhteessa johonkin niihin kuulumattomaan. Samankaltaisuutta voidaan siten ymmärtää vasta erottamalla samaksi hahmotettu kokonaisuus jostakin sen ulkopuolisesta. Tämä samuuden ja eron luoma kokemuksellinen ”raja” toimii dramaturgisen mielenkiinnon synnyttäjänä ja luo teokseen kontekstuaalisia viitekehyksiä. Ihminen nauttii musiikissa näiden kontekstuaalisten viitekehysten keskinäisestä suhteuttamisesta. Hyvä teos onnistuu kutsumaan ihmistä teoksen sisäisten elementtien vertailuun tavalla, jonka kuulija kokee juuri itselleen sopivaksi organisointiin ja ymmärrettävyyteen tähtääväksi henkiseksi leikiksi.
Kirjallisen osan loppupuolella käsittelen popmusiikin melodian, rytmin, rakenteen, lyriikoiden ja nk. soundien periaatteellisia viitekehyksiä. Liitteissä olen myös analysoinut ja perustellut sekä itse säveltämieni että kaupallisesti julkaistujen pop/rock-kappaleiden musiikillisia ratkaisuja työssä esittämiäni ajatuksia soveltaen.