Pienaukkohakkuiden reunapuuston kehitys kuusivaltaisissa metsiköissä Etelä-Suomessa
Nurro, Pauliina (2011)
Nurro, Pauliina
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2011
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104274987
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104274987
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU
Metsätalous
NURRO, PAULIINA
Pienaukkohakkuiden reunapuuston kehitys kuusivaltaisissa metsiköissä Etelä-Suomessa
Opinnäytetyö
57 sivua
Työn ohjaaja
vanhempi tutkija, maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Sauli Valkonen
maa- ja metsätaloustieteiden maisteri Pekka Kuitunen
Toimeksiantaja
Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimipiste
Huhtikuu 2011
Avainsanat
pienaukkohakkuut, jatkuva kasvatus, MONTA
Työn tavoitteena oli selvittää pienaukkohakkuiden reunapuuston kehitystä MONTA-kokeiden metsiköissä Etelä-Suomessa. Tarkasteltavana oli läpimitan ja pohjapinta-alan kasvureaktio yksittäisten puiden kannalta ja tuulenkaatojen synty metsikkötasolla. Käytetyt mittaustulokset olivat osa Metsätehon koordinoimaa Monimuotoisuus talousmetsän uudistamisessa -hanketta (MONTA-hanke), joka käynnistyi vuonna 1994 yhteistyössä Metlan sekä Helsingin ja Jyväskylän yliopistoiden kanssa.
Tutkimuksessa pienaukkohakkuut ovat kuusen luontaisen uudistamisen menetelmä, jossa päätehakkuukypsään metsikköön hakataan noin 40x40 metrin aukkoja, jotka jätetään uudistumaan luontaisesti. Taimettumisen tapahduttua hakkaamattomat välisektorit päätehakataan kerralla ja viljellään. Erona tavalliseen avohakkuuseen on aukon pienempi koko. Tutkimuksessa hehtaarin kokoisille koeruuduille hakattiin jokaiseen kolme pienaukkoa, joiden ympäröivä puusto inventointiin maastomittauksilla vuosina 1995—2009.
Pienaukkohakkuuta voidaan ajatella avohakkuun vaihtoehtona erityisesti erikoismetsien, kuten luonto- ja maisemakohteiden, virkistysalueiden, ulkoilumetsien, kaupunkimetsien, tonttien, asutuksen lähimetsien ja kaava-alueiden uudistamisvaihtoehtona. Menetelmä muuttaa maisemaa pehmeämmin ja hitaammin. Lisäksi pienaukkohakkuut voivat lisätä metsien rakenteellista monimuotoisuutta ja säästää viljelykustannuksia. Menetelmän riskinä on uudistumisen hitaus ja epävarmuus, lisääntyneet suunnittelu- ja korjuukustannukset, jäävän puuston alttius tuhoille sekä korkomenetykset.
Tutkimuksessa ei havaittu, että reunapuuston kasvu olisi merkittävästi nopeutunut hakkuun jälkeen. Osin syynä tähän oli, että MONTA-koemetsiköt olivat vanhoja ja jo parhaimmat kasvuvuotensa ohittaneita. Tämän tutkimuksen perusteella reunapuuston kasvu ei nopeudu tarpeeksi korvatakseen syntyviä taloudellisia menetyksiä. Lisäksi pienaukkohakkuilla tehdään runsaasti metsän reunaa, mikä lisää tuulituhojen riskiä.
KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU
Metsätalous
NURRO, PAULIINA
Pienaukkohakkuiden reunapuuston kehitys kuusivaltaisissa metsiköissä Etelä-Suomessa
Opinnäytetyö
57 sivua
Työn ohjaaja
vanhempi tutkija, maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Sauli Valkonen
maa- ja metsätaloustieteiden maisteri Pekka Kuitunen
Toimeksiantaja
Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimipiste
Huhtikuu 2011
Avainsanat
pienaukkohakkuut, jatkuva kasvatus, MONTA
Työn tavoitteena oli selvittää pienaukkohakkuiden reunapuuston kehitystä MONTA-kokeiden metsiköissä Etelä-Suomessa. Tarkasteltavana oli läpimitan ja pohjapinta-alan kasvureaktio yksittäisten puiden kannalta ja tuulenkaatojen synty metsikkötasolla. Käytetyt mittaustulokset olivat osa Metsätehon koordinoimaa Monimuotoisuus talousmetsän uudistamisessa -hanketta (MONTA-hanke), joka käynnistyi vuonna 1994 yhteistyössä Metlan sekä Helsingin ja Jyväskylän yliopistoiden kanssa.
Tutkimuksessa pienaukkohakkuut ovat kuusen luontaisen uudistamisen menetelmä, jossa päätehakkuukypsään metsikköön hakataan noin 40x40 metrin aukkoja, jotka jätetään uudistumaan luontaisesti. Taimettumisen tapahduttua hakkaamattomat välisektorit päätehakataan kerralla ja viljellään. Erona tavalliseen avohakkuuseen on aukon pienempi koko. Tutkimuksessa hehtaarin kokoisille koeruuduille hakattiin jokaiseen kolme pienaukkoa, joiden ympäröivä puusto inventointiin maastomittauksilla vuosina 1995—2009.
Pienaukkohakkuuta voidaan ajatella avohakkuun vaihtoehtona erityisesti erikoismetsien, kuten luonto- ja maisemakohteiden, virkistysalueiden, ulkoilumetsien, kaupunkimetsien, tonttien, asutuksen lähimetsien ja kaava-alueiden uudistamisvaihtoehtona. Menetelmä muuttaa maisemaa pehmeämmin ja hitaammin. Lisäksi pienaukkohakkuut voivat lisätä metsien rakenteellista monimuotoisuutta ja säästää viljelykustannuksia. Menetelmän riskinä on uudistumisen hitaus ja epävarmuus, lisääntyneet suunnittelu- ja korjuukustannukset, jäävän puuston alttius tuhoille sekä korkomenetykset.
Tutkimuksessa ei havaittu, että reunapuuston kasvu olisi merkittävästi nopeutunut hakkuun jälkeen. Osin syynä tähän oli, että MONTA-koemetsiköt olivat vanhoja ja jo parhaimmat kasvuvuotensa ohittaneita. Tämän tutkimuksen perusteella reunapuuston kasvu ei nopeudu tarpeeksi korvatakseen syntyviä taloudellisia menetyksiä. Lisäksi pienaukkohakkuilla tehdään runsaasti metsän reunaa, mikä lisää tuulituhojen riskiä.