Partioharrastukseen sitoutumisen elämyksellinen perusta
Jukarainen, Virpi (2011)
Jukarainen, Virpi
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105035875
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105035875
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tutkii sitä, mikä on se huippukokemus, joka pitää partion harrastajia vuodesta toiseen harrastuksen parissa. Samalla se selvittää, mitä ovat ne elämykset, joita partiolaiset harrastuksestaan saavat ja mikä sitouttaa heitä harrastukseensa. Partiokokemusteni perusteella näyttäisi siltä, että partiolaisen leiri- ja retkikokemukset vaikuttavat siihen, että hän jatkaa partiossa aikuisenakin. Samoin myös yksi partioharrastuksen suurimpia motivoivia tekijöitä on vastuun saaminen ja vastuussa kasvaminen.
Partion elämyksellisyyden taustalla nähdään usein se, että partiossa tehdään itse ja annetaan vastuuta toiminnasta toimijoille. Lapset ja ohjaajat saavat vastuuta oman ikäkautensa mukaisella tavalla. Seikkailut sekä elämykset kuuluvat partioon ja ne usein luovat partiohengen, joka ryhmillä ja lippukunnilla on. Partiossa opitaan kädentaitoja, saadaan kansainvälisiä kokemuksia ja rakennetaan suvaitsevaista kulttuurien välistä yhteisymmärrystä. Partiossa liikutaan luonnossa. Luontoa ja partiotoimintaa ei voi erottaa toisistaan ilman, että partiotoiminta muuttuisi. Partio on tavoitteellista kasvatustoimintaa, joka tukee lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioonottaen. Tavoitteena on tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva yksilö.
Tutkimukseeni osallistui 17 partiolaista Pohjois-Savon alueelta. Heidän ikänsä on 13- 55 vuotta. Tutkimukseni tuloksia vertaan Exit-raporttiin, joka on tehty vuonna 2005 Suomen Partiolaisille tilaustyönä. Raportissa tutkittiin partiosta eroamisen syitä.
Partio ei tarjoa vain yhtä huippukokemusta, joka pitäisi partiolaisen harrastuksessaan kiinni, vaan niitä tekijöitä löytyi useita. Kavereiden vaikutus harrastukseen on suuri. Partiossa ovat parasta: kaverit, luonnossa liikkuminen ja retkeily. Samoin arvostettuja asioita olivat kasvaminen ihmisenä, leirit, uusien taitojen oppiminen ja kansainvälisyys. Toisaalta johtajien rooli ei noussut tutkimuksessani niin suureksi, kun olisin sen olettanut nousevan. Samoin en osannut arvata kuinka moni nosti luonnon ja retkeilyn partion huippujutuiksi.
”Mikä on parasta partiossa?”- kysymys osoittaa, että jos partiotoimintaa toteutetaan aatteellisena eli muistetaan partion ihanteet, tutkimuksessa saamani tulokset vastaavat hyvin partion aatemaailmaa. Ihanteet ja partio-ohjelma tuovat harrastukseen suunnitelmallisuutta, tavoitteellisuutta sekä ikäkausien mukaista haasteellisuutta ja se erottaa harrastuksen monesta muusta harrastuksesta, joissa eletään vain siinä hetkessä ja suunnitellaan eteenpäin vain seuraavan viikon kerhokerta.
Tutkimuksessani kävi ilmi myös se, että partion lopettamisen syyt ovat paikkakunnalta pois muuttaminen, elämäntilanteen muuttuminen tai kavereiden puute partiossa. Uudelta paikkakunnalta oli myös hankalaa löytää partioharrastusta ja se vaikutti siihen, ettei harrastus jatkunut.
Partion elämyksellisyyden taustalla nähdään usein se, että partiossa tehdään itse ja annetaan vastuuta toiminnasta toimijoille. Lapset ja ohjaajat saavat vastuuta oman ikäkautensa mukaisella tavalla. Seikkailut sekä elämykset kuuluvat partioon ja ne usein luovat partiohengen, joka ryhmillä ja lippukunnilla on. Partiossa opitaan kädentaitoja, saadaan kansainvälisiä kokemuksia ja rakennetaan suvaitsevaista kulttuurien välistä yhteisymmärrystä. Partiossa liikutaan luonnossa. Luontoa ja partiotoimintaa ei voi erottaa toisistaan ilman, että partiotoiminta muuttuisi. Partio on tavoitteellista kasvatustoimintaa, joka tukee lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioonottaen. Tavoitteena on tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva yksilö.
Tutkimukseeni osallistui 17 partiolaista Pohjois-Savon alueelta. Heidän ikänsä on 13- 55 vuotta. Tutkimukseni tuloksia vertaan Exit-raporttiin, joka on tehty vuonna 2005 Suomen Partiolaisille tilaustyönä. Raportissa tutkittiin partiosta eroamisen syitä.
Partio ei tarjoa vain yhtä huippukokemusta, joka pitäisi partiolaisen harrastuksessaan kiinni, vaan niitä tekijöitä löytyi useita. Kavereiden vaikutus harrastukseen on suuri. Partiossa ovat parasta: kaverit, luonnossa liikkuminen ja retkeily. Samoin arvostettuja asioita olivat kasvaminen ihmisenä, leirit, uusien taitojen oppiminen ja kansainvälisyys. Toisaalta johtajien rooli ei noussut tutkimuksessani niin suureksi, kun olisin sen olettanut nousevan. Samoin en osannut arvata kuinka moni nosti luonnon ja retkeilyn partion huippujutuiksi.
”Mikä on parasta partiossa?”- kysymys osoittaa, että jos partiotoimintaa toteutetaan aatteellisena eli muistetaan partion ihanteet, tutkimuksessa saamani tulokset vastaavat hyvin partion aatemaailmaa. Ihanteet ja partio-ohjelma tuovat harrastukseen suunnitelmallisuutta, tavoitteellisuutta sekä ikäkausien mukaista haasteellisuutta ja se erottaa harrastuksen monesta muusta harrastuksesta, joissa eletään vain siinä hetkessä ja suunnitellaan eteenpäin vain seuraavan viikon kerhokerta.
Tutkimuksessani kävi ilmi myös se, että partion lopettamisen syyt ovat paikkakunnalta pois muuttaminen, elämäntilanteen muuttuminen tai kavereiden puute partiossa. Uudelta paikkakunnalta oli myös hankalaa löytää partioharrastusta ja se vaikutti siihen, ettei harrastus jatkunut.