Kirkon ympäristödiplomi : Seurakuntien oma ympäristöjärjestelmä
Karejoki, Sirpa (2011)
Karejoki, Sirpa
Lahden ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105056365
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105056365
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyö käsittelee Kirkon ympäristödiplomia, kirkkohallituksen ympäristödiplomityöryhmän seurakunnille laatimaa ympäristöjärjestelmää. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miksi seurakunta hakee tai ei hae Kirkon ympäristödiplomia. Tavoitteena on selvittää myös, millä toimin kirkkohallitus ja tuomiokapituli voisivat lisätä seurakuntien halukkuutta hankkia itselleen Kirkon ympäristödiplomi. Samalla selvitetään diplomin vaatiman kokonaispanoksen suhdetta saatuihin etuihin sekä diplomin kokonaistaloudellisuutta.
Tämän päivän aikaansa seuraavissa organisaatioissa ympäristöjohtaminen on luonnollinen osa organisaation päivittäistä toimintaa. Ympäristöjohtamisen työvälineinä käytetään ympäristöjärjestelmiä, kuten Kirkon ympäristödiplomia.
Kirkon ympäristöjärjestelmän sisältö ja rakenne perustuvat pitkälti kansainvälisiin ympäristöjärjestelmiin ISO 14001 ja EMAS, joten työn teoreettisessa osassa tutustutaan myös näihin ympäristöjärjestelmiin. Koska kaikissa mainituissa ympäristöjärjestelmissä kriteerien lähtökohtana on voimassaolevan lainsäädännön noudattaminen, käsitellään työn alussa ympäristönormistoa. Lähdeaineistona on käytetty kirjallisuutta, Internet-aineistoa sekä kirkkohallituksen päätöksiä.
Työn empiriaosuus perustuu seurakunnille tehtyyn kvalitatiiviseen tutkimukseen, jossa avoimilla kysymyksillä selvitettiin miksi seurakunta ei ollut hankkinut itselleen ympäristödiplomia tai miksi seurakunta oli diplomin hankkinut. Monivalintakysymyksillä selvitettiin seurakunnan johtavien viranhaltijoiden näkemyksiä Kirkon ympäristödiplomista. Lisäksi kerättiin tietoa, millä toimin kirkkohallitus ja tuomiokapituli voisivat lisätä diplomiseurakuntien lukumäärää.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yleisin este diplomihankkeeseen ryhtymisessä on resurssipula, myös niissä seurakunnissa, joissa olisi halukkuutta hankkeen aloittamiseen. Diplomiseurakuntien määrään vaikuttaa seurakuntien johtavien viranhaltijoiden sekä tuomikapitulien aktiivisuus ympäristödiplomiasiassa. Kirkkohallitukselta ja tuomiokapituleilta seurakunnat odottivat ennen kaikkea tiedotusta ja koulutusta sekä taloudellista tukea.
Tämän päivän aikaansa seuraavissa organisaatioissa ympäristöjohtaminen on luonnollinen osa organisaation päivittäistä toimintaa. Ympäristöjohtamisen työvälineinä käytetään ympäristöjärjestelmiä, kuten Kirkon ympäristödiplomia.
Kirkon ympäristöjärjestelmän sisältö ja rakenne perustuvat pitkälti kansainvälisiin ympäristöjärjestelmiin ISO 14001 ja EMAS, joten työn teoreettisessa osassa tutustutaan myös näihin ympäristöjärjestelmiin. Koska kaikissa mainituissa ympäristöjärjestelmissä kriteerien lähtökohtana on voimassaolevan lainsäädännön noudattaminen, käsitellään työn alussa ympäristönormistoa. Lähdeaineistona on käytetty kirjallisuutta, Internet-aineistoa sekä kirkkohallituksen päätöksiä.
Työn empiriaosuus perustuu seurakunnille tehtyyn kvalitatiiviseen tutkimukseen, jossa avoimilla kysymyksillä selvitettiin miksi seurakunta ei ollut hankkinut itselleen ympäristödiplomia tai miksi seurakunta oli diplomin hankkinut. Monivalintakysymyksillä selvitettiin seurakunnan johtavien viranhaltijoiden näkemyksiä Kirkon ympäristödiplomista. Lisäksi kerättiin tietoa, millä toimin kirkkohallitus ja tuomiokapituli voisivat lisätä diplomiseurakuntien lukumäärää.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yleisin este diplomihankkeeseen ryhtymisessä on resurssipula, myös niissä seurakunnissa, joissa olisi halukkuutta hankkeen aloittamiseen. Diplomiseurakuntien määrään vaikuttaa seurakuntien johtavien viranhaltijoiden sekä tuomikapitulien aktiivisuus ympäristödiplomiasiassa. Kirkkohallitukselta ja tuomiokapituleilta seurakunnat odottivat ennen kaikkea tiedotusta ja koulutusta sekä taloudellista tukea.