Kestääkö kestävä kehitys opetuksen mukana? : Erään lasten- ja nuorten kuvataidekoulun kestävän kehityksen suunnitelma
Lind, Elina (2011)
Lind, Elina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105147921
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105147921
Tiivistelmä
Modernin ihmisen kriisi on käsite, jonka mukaan tiedämme elintapojemme olevan tulevaisuuden kannalta kestämättömiä, mutta pidämme tapamme ennallaan tai muutamme niitä hyvin vähän. Hankkeen alussa käsittelin suhdettani ympäristökasvatukseen ja perustelin miksi haluan toteuttaa kestävän kehityksen hankkeen lasten- ja nuorten kuvataidekoulullemme.
Kirjoitin kehityshankkeessani, kuinka yleismaailmallisesti kaiken alku oli maailmasotien jälkeisessä kansainvälisyyskasvatuksessa. YK:n 1992 Rio de Janeirossa hyväksymässä Agenda 21 oli sysäys Opetushallituksen asettamalle velvoitteelle, jonka mukaan oppilaitosten ja koulujen on laadittava Kestävän kehityksen ohjelma. Kestävän kehityksen hankkeet voivat jäädä joko oppilaitoksen sisäisen uudistumisen ja kehittymisen mukaisiksi, tai sitten niiden myötä voi hakea organisaation ulkopuolista tunnustusta.
Huomasin kestävän kehityksen suunnitelman muokkautuvan eri oppilaitosten ja ikäkausien mukaan. Kaikissa kuitenkin painotettiin osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuutta, vaikka muut kohdat opetussuunnitelmissa olisivatkin vaihdelleet. Omaan opetukseni kohdalla nostin esimerkin avulla kuvataiteen varsin mielekkääksi tavaksi elää ja opettaa kestävän kehityksen mukaisesti.
Kuvataidekouluni ohjelman suunnittelu lähti etenemään alkukartoituksesta. Hanke saavutti vaiheen, jossa olin kirjannut mahdollisia aiheita kestävän kehityksen näkökohdiksi. Siihen liittyi mm. turvallisuus, materiaalivalinnat, yhteistyö kunnallisessa ja kansianvälisellä tasolla, kierrätys, taloudellisuus ja taidehistoria. Kestävän kehityksen mukaisesti en voi valita jatkotyöstämiseen aiheita yksin, vaan teen sen yhdessä oppilaideni ja esimieheni kanssa. Hankkeen tuloksena on vankka alku koulun omalle kestävän kehityksen ohjelmalle. Olemme astuneet polulle, jota pitkin etenemme kohti Vihreä lippu –tunnusta.
Päätin kehityshankkeeni pohdintaan siitä, miten kehittäminen pysyy mielekkäänä. Pohdin myös, milloin kehittymiselle on ylipäänsä mahdollisuuksia.
Kirjoitin kehityshankkeessani, kuinka yleismaailmallisesti kaiken alku oli maailmasotien jälkeisessä kansainvälisyyskasvatuksessa. YK:n 1992 Rio de Janeirossa hyväksymässä Agenda 21 oli sysäys Opetushallituksen asettamalle velvoitteelle, jonka mukaan oppilaitosten ja koulujen on laadittava Kestävän kehityksen ohjelma. Kestävän kehityksen hankkeet voivat jäädä joko oppilaitoksen sisäisen uudistumisen ja kehittymisen mukaisiksi, tai sitten niiden myötä voi hakea organisaation ulkopuolista tunnustusta.
Huomasin kestävän kehityksen suunnitelman muokkautuvan eri oppilaitosten ja ikäkausien mukaan. Kaikissa kuitenkin painotettiin osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuutta, vaikka muut kohdat opetussuunnitelmissa olisivatkin vaihdelleet. Omaan opetukseni kohdalla nostin esimerkin avulla kuvataiteen varsin mielekkääksi tavaksi elää ja opettaa kestävän kehityksen mukaisesti.
Kuvataidekouluni ohjelman suunnittelu lähti etenemään alkukartoituksesta. Hanke saavutti vaiheen, jossa olin kirjannut mahdollisia aiheita kestävän kehityksen näkökohdiksi. Siihen liittyi mm. turvallisuus, materiaalivalinnat, yhteistyö kunnallisessa ja kansianvälisellä tasolla, kierrätys, taloudellisuus ja taidehistoria. Kestävän kehityksen mukaisesti en voi valita jatkotyöstämiseen aiheita yksin, vaan teen sen yhdessä oppilaideni ja esimieheni kanssa. Hankkeen tuloksena on vankka alku koulun omalle kestävän kehityksen ohjelmalle. Olemme astuneet polulle, jota pitkin etenemme kohti Vihreä lippu –tunnusta.
Päätin kehityshankkeeni pohdintaan siitä, miten kehittäminen pysyy mielekkäänä. Pohdin myös, milloin kehittymiselle on ylipäänsä mahdollisuuksia.