Hoitohenkilökunnan kehityskeskustelut Eskoon palvelukeskuksessa
Näppä, Miia (2011)
Näppä, Miia
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105178343
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105178343
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Eskoon palvelukeskuksen hoitohenkilökunnan kehityskeskustelukäytäntöä, työntekijöiden ja esimiesten kokemuksia käydyistä kehityskeskusteluista, niiden toimivuudesta ja hyödyllisyydestä sekä työntekijän näkemyksiä omasta roolistaan ja vastuustaan kehityskeskustelussa. Työn tavoitteena oli nostaa esille nykyisen kehityskeskustelun ongelmakohtia ja kehittämistarpeita ja esittää niiden perusteella kehittämisehdotuksia kehityskeskustelukäytäntöön. Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin hoitohenkilökunnalle suunnatun kyselyn sekä teemahaastattelujen avulla. Tuloksia analysoitiin kvantitatiivisesti prosentteina ja ristiintaulukoimalla sekä kvalitatiivisesti induktiivisella sisällön analyysilla.
Opinnäytetyön tulosten mukaan hoitohenkilökunnasta 70% käy kehityskeskustelussa säännöllisesti kerran vuodessa. He näkevät kehityskeskustelun yleensä tärkeänä (93%) ja hyödyllisenä (87%), mutta silti 26% kokee, ettei pysty hyödyntämään sitä työssään. Kehityskeskustelutilanteessa päävastuu koetaan usein olevan esimiehellä, joka ohjaa keskustelua kehityskeskustelulomakkeen mukaisesti. Työntekijän rooli on tuoda esille omaa työtään, osaamistaan ja mielenkiinnon kohteitaan. Sovittujen asioiden eteenpäin vieminen ja toteuttaminen koetaan olevan selkeästi työntekijän vastuulla. Kehityskeskustelu konkretisoituu käytännössä sovittujen asioiden tai vastuualueiden muodossa.
Ongelmallisena kehityskeskustelussa koettiin erityisesti kehityskeskustelulomakkeen vaikeaselkoisuus, negatiivisista tai henkilökohtaisista asioista puhuminen sekä negatiivisen palautteen antaminen. Myös asioiden toistuminen ja esimiesten näkökulmasta työntekijöiden valmistautumattomuus koettiin turhauttavana. Kehittämisehdotuksiksi tämän opinnäytetyön pohjalta nousivat nykyisen kehityskeskustelulomakkeen selkeyttäminen, kehityskeskustelujen säännöllinen toteutus sekä välikeskustelu, tiedon lisääminen, ilmapiirin ja palautekulttuurin kehittäminen sekä kehityskeskustelun työkalujen kehittäminen.
Opinnäytetyön tulosten mukaan hoitohenkilökunnasta 70% käy kehityskeskustelussa säännöllisesti kerran vuodessa. He näkevät kehityskeskustelun yleensä tärkeänä (93%) ja hyödyllisenä (87%), mutta silti 26% kokee, ettei pysty hyödyntämään sitä työssään. Kehityskeskustelutilanteessa päävastuu koetaan usein olevan esimiehellä, joka ohjaa keskustelua kehityskeskustelulomakkeen mukaisesti. Työntekijän rooli on tuoda esille omaa työtään, osaamistaan ja mielenkiinnon kohteitaan. Sovittujen asioiden eteenpäin vieminen ja toteuttaminen koetaan olevan selkeästi työntekijän vastuulla. Kehityskeskustelu konkretisoituu käytännössä sovittujen asioiden tai vastuualueiden muodossa.
Ongelmallisena kehityskeskustelussa koettiin erityisesti kehityskeskustelulomakkeen vaikeaselkoisuus, negatiivisista tai henkilökohtaisista asioista puhuminen sekä negatiivisen palautteen antaminen. Myös asioiden toistuminen ja esimiesten näkökulmasta työntekijöiden valmistautumattomuus koettiin turhauttavana. Kehittämisehdotuksiksi tämän opinnäytetyön pohjalta nousivat nykyisen kehityskeskustelulomakkeen selkeyttäminen, kehityskeskustelujen säännöllinen toteutus sekä välikeskustelu, tiedon lisääminen, ilmapiirin ja palautekulttuurin kehittäminen sekä kehityskeskustelun työkalujen kehittäminen.