Psykofyysinen fysioterapia lastenkodissa
Nurminen, Anniina; Heinonen, Maria (2011)
Nurminen, Anniina
Heinonen, Maria
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105198694
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105198694
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia psykofyysisen fysioterapian vaikutuksia lastenkotinuoriin kahdeksan viikon aikana toteutetun intervention muodossa. Tutkimusten mukaan syrjäytymisvaarassa ovat erityisesti ne nuoret, jotka ovat lastensuojelutoimien kohteena, mikäli he eivät saa tarpeeksi tukea ja on osoitettu, että jo pelkästään ryhmään kuulumisen tunne vahvistaa sekä tukee nuoren vuorovaikutusta. Lisäksi psykofyysisen fysioterapian vaikutuksia lastenkotinuoriin ei ole juurikaan tutkittu. Teimme tutkimuksen moniammatillisessa työryhmässä, josta käytimme nimitystä Keho –projekti. Pienen projektin tavoitteena oli tutustuttaa lastenkoti psykofyysiseen fysioterapiaan ja voimavarakeskeisiin menetelmiin. Keho –projektiin kuului yksi sosiaali- ja kolme fysioterapia-alan opiskelijaa. Kaksi opinnäytetyötä koskevat käytännön toteutusta ja kolmas työ on materiaalipankki psykofyysisistä harjoitteista.
Ryhmäkerrat pidettiin yhdessä Satakunnan alueen lastenkodissa, jonka asukkaista ryhmään osallistui neljä 13-17 –vuotiasta nuorta miestä. Ryhmäkerrat toteutettiin pääsääntöisesti kerran viikossa puolentoista tunnin ajan lastenkodin omissa tiloissa. Jokaiseen ryhmänkertaan sisältyi yksi tai kaksi psykofyysistä harjoitetta, rentoutus ja sosiaalialan opiskelijan ohjaama voimavarakeskeinen keskustelu tai harjoite. Käytimme mittareina omaa havainnointia, videokuvaa, kyselylomakkeita, kehonkuvapiir-roksia ja haastatteluja. Mittareiden avuilla tutkimme harjoitteiden vaikutusta nuorten vuorovaikutustaitoihin, kehonkuvaan ja rentoutumiskykyyn. Lisäksi tutkimme kokevatko nuoret psykofyysisen fysioterapian harjoitteet itselleen sopiviksi.
Interventiolla pystyttiin osoittamaan, että psykofyysisen fysioterapian harjoitteilla ja rentoutumisharjoituksilla voidaan vaikuttaa lastenkotinuoriin jo kahdeksan viikon aikana. Tulosten perusteella nuoret hyötyivät toteutuksesta ja jokaisella nuorella tapahtui positiivisia muutoksia yhdessä tai useammassa tutkittavassa osa-alueessa. Rentoutumiskyky parani kaikilla nuorilla ja kaikki oppivat uusia keinoja vuorovaikutukseen, yhden nuoren kohdalla vuorovaikutus jopa parani merkittävästi. Lastenkodin henkilökunnan kanssa käydyt keskustelut ja heidän mielipiteensä vahvistivat tutkimustuloksia. Myös sosiaalialan opiskelijan tekemissä loppuhaastatteluissa kävi ilmi, että nuoretkin kokivat harjoitteista olleen hyötyä.
Keho -projekti tukee ja todistaa, että psykofyysisen fysioterapian mahdollisuuksia tulee jatkossakin selvittää vastaavanlaisilla tutkimuksilla, jotta nuorten mahdollista pahoinvointia ja syrjäytymisen uhkaa voitaisiin ennaltaehkäistä. Vastaavanlaiset projektit voisivat käsitellä lastenkotien henkilökunnan perehdyttämistä psykofyysiseen fysioterapiaan ja harjoitteiden käyttöön.
Ryhmäkerrat pidettiin yhdessä Satakunnan alueen lastenkodissa, jonka asukkaista ryhmään osallistui neljä 13-17 –vuotiasta nuorta miestä. Ryhmäkerrat toteutettiin pääsääntöisesti kerran viikossa puolentoista tunnin ajan lastenkodin omissa tiloissa. Jokaiseen ryhmänkertaan sisältyi yksi tai kaksi psykofyysistä harjoitetta, rentoutus ja sosiaalialan opiskelijan ohjaama voimavarakeskeinen keskustelu tai harjoite. Käytimme mittareina omaa havainnointia, videokuvaa, kyselylomakkeita, kehonkuvapiir-roksia ja haastatteluja. Mittareiden avuilla tutkimme harjoitteiden vaikutusta nuorten vuorovaikutustaitoihin, kehonkuvaan ja rentoutumiskykyyn. Lisäksi tutkimme kokevatko nuoret psykofyysisen fysioterapian harjoitteet itselleen sopiviksi.
Interventiolla pystyttiin osoittamaan, että psykofyysisen fysioterapian harjoitteilla ja rentoutumisharjoituksilla voidaan vaikuttaa lastenkotinuoriin jo kahdeksan viikon aikana. Tulosten perusteella nuoret hyötyivät toteutuksesta ja jokaisella nuorella tapahtui positiivisia muutoksia yhdessä tai useammassa tutkittavassa osa-alueessa. Rentoutumiskyky parani kaikilla nuorilla ja kaikki oppivat uusia keinoja vuorovaikutukseen, yhden nuoren kohdalla vuorovaikutus jopa parani merkittävästi. Lastenkodin henkilökunnan kanssa käydyt keskustelut ja heidän mielipiteensä vahvistivat tutkimustuloksia. Myös sosiaalialan opiskelijan tekemissä loppuhaastatteluissa kävi ilmi, että nuoretkin kokivat harjoitteista olleen hyötyä.
Keho -projekti tukee ja todistaa, että psykofyysisen fysioterapian mahdollisuuksia tulee jatkossakin selvittää vastaavanlaisilla tutkimuksilla, jotta nuorten mahdollista pahoinvointia ja syrjäytymisen uhkaa voitaisiin ennaltaehkäistä. Vastaavanlaiset projektit voisivat käsitellä lastenkotien henkilökunnan perehdyttämistä psykofyysiseen fysioterapiaan ja harjoitteiden käyttöön.