Synnytyksen hoidon oppiminen : kysely valmistumisvaiheen kätilöopiskelijoille
Kurko, Teija; Mohtaschemi, Riikka (2009)
Kurko, Teija
Mohtaschemi, Riikka
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905132750
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905132750
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, mitkä asiat ovat tukeneet kätilöopiskelijoita normaalin alatiesynnytyksen hoidon oppimisessa. Työ on osa Hyvä Syntymä -projektia, jonka tarkoituksena on edistää synnyttävän naisen lisääntymis- ja seksuaaliterveyttä.
Kohderyhmänämme oli valmistumisvaiheen kätilöopiskelijat Helsingin ja Oulun ammattikorkeakouluista. Synnytyksen hoidon oppimista kartoitettiin strukturoidulla kyselylomakkeella keväällä 2009. Tutkimukseemme osallistui (n=14) valmistumisvaiheen kätilöopiskelijaa. Kyselylomake sisälsi 32 väittämää käsitellen kliinisiä taitoja, laboraatorio-opetusta ja käytännön harjoittelua. Lisäksi kysymykset oli jaettu neljään oppimisen ulottuvuuteen, joita olivat kontekstuaalisuus, merkityksellisyys, juonellisuus ja yhdessä oppiminen. Vastaajilla oli lisäksi mahdollisuus kommentoida jotakin kysymystä tai vastausvalintaansa loppuun varatulle vastaustilalle.
Metropolian opiskelijat tavoitimme oppituntien yhteyteen järjestämällämme infotilaisuudella, jossa esittelimme tutkimustamme. Oulusta osallistuvat opiskelijat järjestyivät koulujen välisen yhteistyökumppanuuden kautta. Aineiston käsittelyssä käytimme SPSS-Windows-ohjelmaa, ja tulokset havainnollistettiin frenvenssi- ja prosenttijakaumina. Tulosten tarkastelun pohjaksi koottiin teoria osio, mikä koostui oppimista ja synnytystä käsittelevistä tutkimuksista.
Opinnäytetyöstämme kävi ilmi, että kätilöopiskelijat kokivat käytännön harjoittelun tukevan parhaiten synnytyksen hoidon oppimista. Kätilöopiskelijoiden arvioimana käytännön harjoittelu auttoi oppimaan etenkin sikiön kulun synnytyskanavassa ja sikiön ulosauton. Laboraatio-opetus puolestaan nähtiin oppimista tukevana tekijänä hoitotyön kivunlievityksen ja välilihan ompelun kannalta. Sisätutkimuksen ja napanuoran leikkaamisen oppimista kyseinen opetusmenetelmä ei juuri palvellut. Tulosten mukaan opetus oli oppimisulottuvuuksia tukevaa. Ulottuvuuksista kontekstuaalisuus ja merkityksellisyys olivat toteutuneet parhaiten opetuksessa.
Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä vähäisen vastaajamäärän vuoksi. Ne antavat kuitenkin viitteitä kehitettäessä kätilökoulutuksen sisältöä ja käytössä olevia opetusmenetelmiä.
Kohderyhmänämme oli valmistumisvaiheen kätilöopiskelijat Helsingin ja Oulun ammattikorkeakouluista. Synnytyksen hoidon oppimista kartoitettiin strukturoidulla kyselylomakkeella keväällä 2009. Tutkimukseemme osallistui (n=14) valmistumisvaiheen kätilöopiskelijaa. Kyselylomake sisälsi 32 väittämää käsitellen kliinisiä taitoja, laboraatorio-opetusta ja käytännön harjoittelua. Lisäksi kysymykset oli jaettu neljään oppimisen ulottuvuuteen, joita olivat kontekstuaalisuus, merkityksellisyys, juonellisuus ja yhdessä oppiminen. Vastaajilla oli lisäksi mahdollisuus kommentoida jotakin kysymystä tai vastausvalintaansa loppuun varatulle vastaustilalle.
Metropolian opiskelijat tavoitimme oppituntien yhteyteen järjestämällämme infotilaisuudella, jossa esittelimme tutkimustamme. Oulusta osallistuvat opiskelijat järjestyivät koulujen välisen yhteistyökumppanuuden kautta. Aineiston käsittelyssä käytimme SPSS-Windows-ohjelmaa, ja tulokset havainnollistettiin frenvenssi- ja prosenttijakaumina. Tulosten tarkastelun pohjaksi koottiin teoria osio, mikä koostui oppimista ja synnytystä käsittelevistä tutkimuksista.
Opinnäytetyöstämme kävi ilmi, että kätilöopiskelijat kokivat käytännön harjoittelun tukevan parhaiten synnytyksen hoidon oppimista. Kätilöopiskelijoiden arvioimana käytännön harjoittelu auttoi oppimaan etenkin sikiön kulun synnytyskanavassa ja sikiön ulosauton. Laboraatio-opetus puolestaan nähtiin oppimista tukevana tekijänä hoitotyön kivunlievityksen ja välilihan ompelun kannalta. Sisätutkimuksen ja napanuoran leikkaamisen oppimista kyseinen opetusmenetelmä ei juuri palvellut. Tulosten mukaan opetus oli oppimisulottuvuuksia tukevaa. Ulottuvuuksista kontekstuaalisuus ja merkityksellisyys olivat toteutuneet parhaiten opetuksessa.
Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä vähäisen vastaajamäärän vuoksi. Ne antavat kuitenkin viitteitä kehitettäessä kätilökoulutuksen sisältöä ja käytössä olevia opetusmenetelmiä.