Vapaaehtoinen eläkesäästäminen ja sen vaihtoehdot lainsäädännön muututtua vuonna 2010
Levy, Marja (2011)
Levy, Marja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105117397
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105117397
Tiivistelmä
Suomen eduskunta sääti sidotusta pitkäaikaissäästämisestä lain, joka tuli voimaan 1.1.2010. Opinnäytetyön tarkoituksena oli perehdyttää lukija Suomen eläkejärjestelmän perusteisiin ja syvällisemmin lakiuudistuksen tuomiin uusiin mahdollisuuksiin vapaaehtoisen lisäeläkkeen kartuttamiseksi lakisääteisen eläkkeen lisäksi.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli myös pohtia ja verrata eläkesäästämistä harkitsevan henkilön vaihtoehtoja eläkesäästämiselle. Tämän lisäksi haluttiin esitellä keinoja eläkevakuutusten omatoimiseen vertailuun. Tarkoituksena oli antaa kuva siitä, miten kuluttaja pystyy itsenäisesti vertailemaan eri palveluntarjoajien eläkevakuutuksia, mitä hänen tulisi ottaa huomioon ennen sopimuksen tekoa ja ennen kaikkea mitkä ovat tavalliset sudenkuopat, jotka tulevat usein ilmi vasta sopimuksenteon jälkeen.
Tutkimusmenetelmänä oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja tutkimusaineistona käytettiin lakeja, lainvalmistelutöitä, viranomaisohjeita ja oppaita sekä palveluntarjoajien materiaaleja. Yhtiöiden välisessä vertailuosiossa päävälineenä tutkimuksen teossa käytettiin palveluntarjoajien Internetissä olevia eläkelaskureita. Näiden avulla tehtiin neljä vertailulaskelmaa kolmen suomalaisen palveluntarjoajan välillä.
Tutkimuksen tärkeimpiä tuloksia oli huomata, kuinka hankalaa ja aikaa vievää eläkevakuutusta harkitsevan henkilön on vertailla palveluntarjoajien tarjoamia tuotteita niin, että tulokset olisivat täysin vertailukelpoisia keskenään. Tutkimuksen avulla huomattiin, että eläkevakuutuksiin liittyvien kulujen vertailu on mahdotonta, sillä yhtiöt eivät ilmoita perimiään kuluja selkeästi eivätkä palveluntarjoajat ota niitä laskureissaan huomioon lainkaan.
PS-tileistä vertailua ei ollut mahdollista tehdä, koska säästäjä itse valitsee, mitä tuotteita (rahastoja, osakkeita jne.) säästämiskohteeksi itselleen valitsee. Palveluntarjoajilla ei Internetissä ollut PS-tilien vertailuun sopivia laskureita.
Laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä tuli todella tarpeeseen, mutta kuluttajan on tarkistettava erittäin huolellisesti sijoitustuotteen kaikki ehdot, kulut, palkkiot ja riskit, joita palveluntarjoaja ei välttämättä oma-aloitteisesti ilmoita. Eläkesäästämiseen tarjolla olevia vaihtoehtoja ja lainsäädäntöä tulisi kehittää edelleen ja tuotteiden hinnoista, kuluista ja ominaisuuksista pitäisi saada läpinäkyvämpiä. Koska tuotteita tarjoavat palveluntarjoajat ovat sijoitustuotteiden ammattilaisia, tulisi heidän myös kantaa osa sijoituksen taloudellisesta riskistä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli myös pohtia ja verrata eläkesäästämistä harkitsevan henkilön vaihtoehtoja eläkesäästämiselle. Tämän lisäksi haluttiin esitellä keinoja eläkevakuutusten omatoimiseen vertailuun. Tarkoituksena oli antaa kuva siitä, miten kuluttaja pystyy itsenäisesti vertailemaan eri palveluntarjoajien eläkevakuutuksia, mitä hänen tulisi ottaa huomioon ennen sopimuksen tekoa ja ennen kaikkea mitkä ovat tavalliset sudenkuopat, jotka tulevat usein ilmi vasta sopimuksenteon jälkeen.
Tutkimusmenetelmänä oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja tutkimusaineistona käytettiin lakeja, lainvalmistelutöitä, viranomaisohjeita ja oppaita sekä palveluntarjoajien materiaaleja. Yhtiöiden välisessä vertailuosiossa päävälineenä tutkimuksen teossa käytettiin palveluntarjoajien Internetissä olevia eläkelaskureita. Näiden avulla tehtiin neljä vertailulaskelmaa kolmen suomalaisen palveluntarjoajan välillä.
Tutkimuksen tärkeimpiä tuloksia oli huomata, kuinka hankalaa ja aikaa vievää eläkevakuutusta harkitsevan henkilön on vertailla palveluntarjoajien tarjoamia tuotteita niin, että tulokset olisivat täysin vertailukelpoisia keskenään. Tutkimuksen avulla huomattiin, että eläkevakuutuksiin liittyvien kulujen vertailu on mahdotonta, sillä yhtiöt eivät ilmoita perimiään kuluja selkeästi eivätkä palveluntarjoajat ota niitä laskureissaan huomioon lainkaan.
PS-tileistä vertailua ei ollut mahdollista tehdä, koska säästäjä itse valitsee, mitä tuotteita (rahastoja, osakkeita jne.) säästämiskohteeksi itselleen valitsee. Palveluntarjoajilla ei Internetissä ollut PS-tilien vertailuun sopivia laskureita.
Laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä tuli todella tarpeeseen, mutta kuluttajan on tarkistettava erittäin huolellisesti sijoitustuotteen kaikki ehdot, kulut, palkkiot ja riskit, joita palveluntarjoaja ei välttämättä oma-aloitteisesti ilmoita. Eläkesäästämiseen tarjolla olevia vaihtoehtoja ja lainsäädäntöä tulisi kehittää edelleen ja tuotteiden hinnoista, kuluista ja ominaisuuksista pitäisi saada läpinäkyvämpiä. Koska tuotteita tarjoavat palveluntarjoajat ovat sijoitustuotteiden ammattilaisia, tulisi heidän myös kantaa osa sijoituksen taloudellisesta riskistä.