Tiistairyhmästä tukimuoto tuetun työn palvelunkäyttäjille?
Isometsä, Ella-Riikka; Reunanen, Pauliina (2011)
Isometsä, Ella-Riikka
Reunanen, Pauliina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105025510
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105025510
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Isometsä Ella-Riikka & Reunanen Pauliina. Tiistairyhmästä tukimuoto tuetun työn palvelunkäyttäjille? Helsinki, kevät 2011, 82s., 6 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK).
Opinnäytetyömme tavoitteena oli saada selville miten ryhmämuotoinen toiminta soveltuu tukimuodoksi tuetun työn palvelunkäyttäjille siinä vaiheessa, kun työvalmentajan käyntejä työpaikalla ollaan vähentämässä tai on jo vähennetty. Kohderyhmänä olivat Helsingin kaupungin tuetun työllistymisen palvelun käyttäjät. Tarkoituksenamme oli myös selventää palvelunkäyttäjien omia kokemuksia työssä selviytymisestä ja tuen tarpeesta. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin Tuetun työllistymisen palvelun kanssa.
Ohjasimme pitkään työelämässä olleille palvelunkäyttäjille Tiistairyhmää ja havainnoimme ryhmän toimintaa. Jokaisesta ryhmätapaamisesta tehtiin osallistuvan havainnoinnin pohjalta muistiinpanot. Lisäksi teimme ryhmäläisille ensimmäisellä ja viimeisellä tapaamiskerralla kyselyt. Avoimeen Tiistairyhmään osallistui syksyn 2010 aikana neljä henkilöä ja tapaamiskertoja oli yhteensä kuusi, tuetun työllistymisen palvelun tiloissa Helsingissä.
Opinnäytetyömme on kehittämispainoitteinen työ, jossa on vahva tutkimuksellinen näkökulma. Opinnäytetyössämme kuvaamme ryhmäntoimintaa ja vastamme tutkimuskysymykseen ryhmän soveltuvuudesta tukimuodoksi. Opinnäytetyömme teoriaosuus käsittelee tuetun työn menetelmää, elämänhallintaa, ryhmän toimintaa sekä työn merkitystä.
Havainnointuamme ryhmää huomasimme, että ryhmän jäsenten keskinäinen vuorovaikutus jäi puutteelliseksi ja tapahtui pääosin ohjaajien kautta. Tiistairyhmässä käydyissä keskusteluissa tuotiin ilmi, että ryhmäläiset kokevat selviytyvänsä työssään hyvin ja itsenäisesti, omiin taitoihinsa luottaen. Kuitenkin ryhmäläiset mainitsivat puheissaan usein, että he tarvitsevat työvalmentajaa edelleen ja tärkeänä pidettiin tietoa työvalmentajan saavutettavuudesta. Ryhmäläiset eivät kuitenkaan koe tarvitsevansa työvalmentajaa työssä tai siihen liittyvissä asioissa, vaan tuen tarve ilmenee muilla elämän osa-alueilla ja elämänhallinnan kasvun tukemisena.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että ryhmä tällaisenaan ei palvele palvelunkäyttäjiä. Ryhmätoimintaa tulisi kehittää edelleen palvelemaan laajemmin palvelunkäyttäjien tarpeita, eikä keskittyä vain työhön liittyviin asioihin. Palvelunkäyttäjiä tulisi tukea käyttämään hyväksi myös sosiaali- ja palveluohjaajiaan, jotta tukea haettaisiin rohkeammin muiltakin kuin työvalmentajalta.
Avainsanat: työvalmennus, ryhmätoiminta, havainnointi, elämänhallinta, työttömt, pitkäaikaistyöttömät
Isometsä Ella-Riikka & Reunanen Pauliina. Tiistairyhmästä tukimuoto tuetun työn palvelunkäyttäjille? Helsinki, kevät 2011, 82s., 6 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK).
Opinnäytetyömme tavoitteena oli saada selville miten ryhmämuotoinen toiminta soveltuu tukimuodoksi tuetun työn palvelunkäyttäjille siinä vaiheessa, kun työvalmentajan käyntejä työpaikalla ollaan vähentämässä tai on jo vähennetty. Kohderyhmänä olivat Helsingin kaupungin tuetun työllistymisen palvelun käyttäjät. Tarkoituksenamme oli myös selventää palvelunkäyttäjien omia kokemuksia työssä selviytymisestä ja tuen tarpeesta. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin Tuetun työllistymisen palvelun kanssa.
Ohjasimme pitkään työelämässä olleille palvelunkäyttäjille Tiistairyhmää ja havainnoimme ryhmän toimintaa. Jokaisesta ryhmätapaamisesta tehtiin osallistuvan havainnoinnin pohjalta muistiinpanot. Lisäksi teimme ryhmäläisille ensimmäisellä ja viimeisellä tapaamiskerralla kyselyt. Avoimeen Tiistairyhmään osallistui syksyn 2010 aikana neljä henkilöä ja tapaamiskertoja oli yhteensä kuusi, tuetun työllistymisen palvelun tiloissa Helsingissä.
Opinnäytetyömme on kehittämispainoitteinen työ, jossa on vahva tutkimuksellinen näkökulma. Opinnäytetyössämme kuvaamme ryhmäntoimintaa ja vastamme tutkimuskysymykseen ryhmän soveltuvuudesta tukimuodoksi. Opinnäytetyömme teoriaosuus käsittelee tuetun työn menetelmää, elämänhallintaa, ryhmän toimintaa sekä työn merkitystä.
Havainnointuamme ryhmää huomasimme, että ryhmän jäsenten keskinäinen vuorovaikutus jäi puutteelliseksi ja tapahtui pääosin ohjaajien kautta. Tiistairyhmässä käydyissä keskusteluissa tuotiin ilmi, että ryhmäläiset kokevat selviytyvänsä työssään hyvin ja itsenäisesti, omiin taitoihinsa luottaen. Kuitenkin ryhmäläiset mainitsivat puheissaan usein, että he tarvitsevat työvalmentajaa edelleen ja tärkeänä pidettiin tietoa työvalmentajan saavutettavuudesta. Ryhmäläiset eivät kuitenkaan koe tarvitsevansa työvalmentajaa työssä tai siihen liittyvissä asioissa, vaan tuen tarve ilmenee muilla elämän osa-alueilla ja elämänhallinnan kasvun tukemisena.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että ryhmä tällaisenaan ei palvele palvelunkäyttäjiä. Ryhmätoimintaa tulisi kehittää edelleen palvelemaan laajemmin palvelunkäyttäjien tarpeita, eikä keskittyä vain työhön liittyviin asioihin. Palvelunkäyttäjiä tulisi tukea käyttämään hyväksi myös sosiaali- ja palveluohjaajiaan, jotta tukea haettaisiin rohkeammin muiltakin kuin työvalmentajalta.
Avainsanat: työvalmennus, ryhmätoiminta, havainnointi, elämänhallinta, työttömt, pitkäaikaistyöttömät