"Olen semmoinen iloinen ja pirteä" : Sijoitetun 17-vuotiaan ADHD-nuoren minäkäsitys ja itsetunto
Viljanen, Tommi (2011)
Viljanen, Tommi
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011052710092
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011052710092
Tiivistelmä
Olen semmoinen iloinen ja pirteä”. 17 vuotiaan sijoitetun ADHD- nuoren minäkäsitys ja itsetunto.
Opinnäytetyön tavoitteena oli saada selville miten ADHD on vaikuttanut nuoren minäkäsitykseen ja itsetuntoon. Tutkimuksen perustana oli C.R. Rogersin fenomenologinen minäteoria ja E.H. Eriksonin teoria minän kehityksestä.
Tutkimusmenetelmänä oli haastattelututkimus sekä havainnointi.
Tutkimustuloksina saatiin, että nuoren minän kehityksessä oli puutteita tai kehitys on jäljessä ikätasoon nähden. Tämä näkyi mm. perusturvallisuuden puutteena sekä ulkopuolisuuden tunteena. Nuori ei osannut luottaa toisiin ihmisiin, varsinkaan naispuolisiin.
Tulevaisuuttakaan hän ei nähnyt kovin valoisana, se ennemminkin pelotti nuorta. Tämä aiheutui selvästi mm. roolihämmennyksestä.
Nuoren haastattelutilanteessa antamat vastaukset viittasivat selkeästi heikkoon itsetuntoon. Hän antoi kuitenkin itsestään ulospäin varsin itsevarmaa kuvaa, mutta se oli vain ulkokuorta. Sisimmässään nuori oli epävarma itsestään ja ympäristöstään. Tähän viittasi myös se, että nuorella oli huomattavasi enemmän negatiivista sanottavaa itsestään kuin positiivista
Opinnäytetyön tavoitteena oli saada selville miten ADHD on vaikuttanut nuoren minäkäsitykseen ja itsetuntoon. Tutkimuksen perustana oli C.R. Rogersin fenomenologinen minäteoria ja E.H. Eriksonin teoria minän kehityksestä.
Tutkimusmenetelmänä oli haastattelututkimus sekä havainnointi.
Tutkimustuloksina saatiin, että nuoren minän kehityksessä oli puutteita tai kehitys on jäljessä ikätasoon nähden. Tämä näkyi mm. perusturvallisuuden puutteena sekä ulkopuolisuuden tunteena. Nuori ei osannut luottaa toisiin ihmisiin, varsinkaan naispuolisiin.
Tulevaisuuttakaan hän ei nähnyt kovin valoisana, se ennemminkin pelotti nuorta. Tämä aiheutui selvästi mm. roolihämmennyksestä.
Nuoren haastattelutilanteessa antamat vastaukset viittasivat selkeästi heikkoon itsetuntoon. Hän antoi kuitenkin itsestään ulospäin varsin itsevarmaa kuvaa, mutta se oli vain ulkokuorta. Sisimmässään nuori oli epävarma itsestään ja ympäristöstään. Tähän viittasi myös se, että nuorella oli huomattavasi enemmän negatiivista sanottavaa itsestään kuin positiivista