MAAHANMUUTTAJAÄITIEN KOKEMUKSIA VARHAISKASVATUSKERHOISTA KOTOUTUMISEN TUKENA
Puroila, Elina (2011)
Puroila, Elina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2011
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060310833
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060310833
Tiivistelmä
Puroila, Elina. Maahanmuuttajaäitien kokemuksia varhaiskasvatuskerhoista kotoutumisen tukena. Oulu kevät 2011, 64s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen, Oulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyö tehtiin osana maahanmuuttajaäitien ja –lasten kotoutumishanketta. Hanke toteutettiin Oulun päivähoidossa maahanmuuttajien äiti-lapsi-varhaiskasvatuskerhoina. Hankkeen kohderyhmänä olivat oululaiset maahanmuuttajaäidit ja –lapset. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä tietoa maahanmuuttajaäitien kotoutumista tukevasta, päivähoitoon sisältyvästä varhaiskasvatuskerhon palvelusta. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada varhaiskasvatuskerhossa olleiden maahanmuuttajaäitien ääni kuuluville ja kuvata heidän kokemuksiaan kotoutumisesta sekä varhaiskasvatuskerhoista kotoutumisen tukena. Tavoitteena oli myös tuoda esille maahanmuuttajaäitien kokemuksista nousevia toiveita varhaiskasvatuskerholle.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla tammi-helmikuussa 2010 varhaiskasvatuskerhoihin osallistuvilta maahanmuuttajaäideiltä. Opinnäytetyöhön osallistui yhteensä seitsemän maahanmuuttajaäitiä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Maahanmuuttajaperheen kotoutuminen ja varhaiskasvatus kotoutumisen tukena muodostavat opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen.
Maahanmuuttajaäitien keskeiset kotoutumisen haasteet olivat vuorovaikutukselliset esteet, sosiaalisen tuen puuttuminen ja perheenjäsenten eriaikainen sopeutuminen sekä kulttuurilliset ja kasvatukselliset erot. Varhaiskasvatuskerhotoiminnan keskeisiksi hyödyiksi äidit kokivat sosiaalisen elinympäristön laajenemisen, maahanmuuttajaäitien vertaistuen, uudessa kotimaassa asumiseen liittyvien taitojen oppimisen ja lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisen. Varhaiskasvatuskerhon ohjaajan osaamisessa korostui persoona, kannustavuus, empaattisuus ja kyky tukea vanhemmuutta. Maahanmuuttajaäidit toivoivat varhaiskasvatuskerhoihin tulkkipalveluiden ja tiedottamisen lisäämistä ja Suomessa asumisen oppimista tukevia menetelmiä. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että varhaiskasvatuskerholla oli maahanmuuttajaäitien ja –lasten kotoutumista tukeva vaikutus ja toimintaa tulisi jatkaa sekä kehittää edelleen.
Asiasanat: maahanmuuttajaperhe, kotoutuminen, varhaiskasvatus, kvalitatiivinen tutkimus
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen, Oulu. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyö tehtiin osana maahanmuuttajaäitien ja –lasten kotoutumishanketta. Hanke toteutettiin Oulun päivähoidossa maahanmuuttajien äiti-lapsi-varhaiskasvatuskerhoina. Hankkeen kohderyhmänä olivat oululaiset maahanmuuttajaäidit ja –lapset. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä tietoa maahanmuuttajaäitien kotoutumista tukevasta, päivähoitoon sisältyvästä varhaiskasvatuskerhon palvelusta. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada varhaiskasvatuskerhossa olleiden maahanmuuttajaäitien ääni kuuluville ja kuvata heidän kokemuksiaan kotoutumisesta sekä varhaiskasvatuskerhoista kotoutumisen tukena. Tavoitteena oli myös tuoda esille maahanmuuttajaäitien kokemuksista nousevia toiveita varhaiskasvatuskerholle.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla tammi-helmikuussa 2010 varhaiskasvatuskerhoihin osallistuvilta maahanmuuttajaäideiltä. Opinnäytetyöhön osallistui yhteensä seitsemän maahanmuuttajaäitiä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Maahanmuuttajaperheen kotoutuminen ja varhaiskasvatus kotoutumisen tukena muodostavat opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen.
Maahanmuuttajaäitien keskeiset kotoutumisen haasteet olivat vuorovaikutukselliset esteet, sosiaalisen tuen puuttuminen ja perheenjäsenten eriaikainen sopeutuminen sekä kulttuurilliset ja kasvatukselliset erot. Varhaiskasvatuskerhotoiminnan keskeisiksi hyödyiksi äidit kokivat sosiaalisen elinympäristön laajenemisen, maahanmuuttajaäitien vertaistuen, uudessa kotimaassa asumiseen liittyvien taitojen oppimisen ja lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisen. Varhaiskasvatuskerhon ohjaajan osaamisessa korostui persoona, kannustavuus, empaattisuus ja kyky tukea vanhemmuutta. Maahanmuuttajaäidit toivoivat varhaiskasvatuskerhoihin tulkkipalveluiden ja tiedottamisen lisäämistä ja Suomessa asumisen oppimista tukevia menetelmiä. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että varhaiskasvatuskerholla oli maahanmuuttajaäitien ja –lasten kotoutumista tukeva vaikutus ja toimintaa tulisi jatkaa sekä kehittää edelleen.
Asiasanat: maahanmuuttajaperhe, kotoutuminen, varhaiskasvatus, kvalitatiivinen tutkimus