Jännityselokuvan dramaturgia
Kaukiainen, Emma (2011)
Kaukiainen, Emma
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060310849
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060310849
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee elokuvan dramaturgiaa. Työ koostuu elokuvatutkimuksesta ja liitteenä olevasta omasta elokuvakäsikirjoituksesta. Tutkimus keskittyy rikos- ja jännitys-elokuvien genreen, erityisesti trillereihin. Tarkastelen genrelle tyypillisiä juonikuvioita, aiheita, rakenteita ja tapoja luoda jännitystä. Työn tarkoituksena on pohtia, miten genrekonventioita voi käyttää hyväkseen oman käsikirjoituksen tekemisessä. Käytän lähdeaineistona genren elokuvia sekä käsikirjoitusta ja elokuvaa käsitteleviä teoksia. Lisäksi sovellan rikoskirjallisuutta käsitteleviä tutkimuskirjallisuutta elokuvaan.
Trilleri käsittelee rikosten motiiveja ja seurauksia henkilökohtaisella tasolla. Yleisiä aiheita ovat pako, houkutus, rikoksen suunnittelu, syyttömän joutuminen rikosepäillyksi ja ihmissuhteet. Jännitystä luodaan muun muassa draamallisen ironian, mysteerin ja shokin avulla.
Useat genren elokuvat noudattavat kolminäytöksistä rakennetta, mutta joissakin käytetään vaihtoehtoisia rakenteita kuten epäkronologista kerrontaa. Erilaisille tarinoille sopii erilainen kerrontatapa. Hyvä rakenne ei kuitenkaan vielä tee hyvää tarinaa. Käsikirjoittajan on myös olennaista tutustua hyvin tarinan aihepiireihin ja henkilöihin.
Genrekonventioita käytettäessä vaarana on kliseinen ja ennalta-arvattava tarina. Toisaalta konventioista voi saada ideoita ja niillä voi ohjata katsojan tulkintaa. Kirjoittajan on oltava tietoinen katsojen reaktioista.
Trilleri käsittelee rikosten motiiveja ja seurauksia henkilökohtaisella tasolla. Yleisiä aiheita ovat pako, houkutus, rikoksen suunnittelu, syyttömän joutuminen rikosepäillyksi ja ihmissuhteet. Jännitystä luodaan muun muassa draamallisen ironian, mysteerin ja shokin avulla.
Useat genren elokuvat noudattavat kolminäytöksistä rakennetta, mutta joissakin käytetään vaihtoehtoisia rakenteita kuten epäkronologista kerrontaa. Erilaisille tarinoille sopii erilainen kerrontatapa. Hyvä rakenne ei kuitenkaan vielä tee hyvää tarinaa. Käsikirjoittajan on myös olennaista tutustua hyvin tarinan aihepiireihin ja henkilöihin.
Genrekonventioita käytettäessä vaarana on kliseinen ja ennalta-arvattava tarina. Toisaalta konventioista voi saada ideoita ja niillä voi ohjata katsojan tulkintaa. Kirjoittajan on oltava tietoinen katsojen reaktioista.