Terveydenhoitaja lapsen fyysiseen kaltoinkohteluun puuttujana
Piilola, Marianne; Valli, Marja-Liisa (2011)
Piilola, Marianne
Valli, Marja-Liisa
Vaasan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060611170
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060611170
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä lastenneuvolan ja alakoulun terveydenhoitaja tekee, kun hänellä herää epäily lapsen fyysisestä kaltoinkohtelusta. Opinnäytetyössä tutkittiin, mitä puuttumisen keinoja on, mitä terveydenhoitajat niistä tietävät sekä mikä estää tai edistää puuttumista. Lisäksi tutkittiin onko Vaasassa käytössä toimintamalli lapsen fyysiseen kaltoinkohteluun puuttumisessa.
Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen, mutta muutaman kysymyksen osalta myös kvantitatiivinen. Aineistonkeruu toteutettiin kyselylomakkeiden avulla helmikuussa 2011. Tutkimukseen osallistui 16 Vaasan lastenneuvoloiden ja
suomenkielisten alakoulujen terveydenhoitajaa. Tulokset analysoitiin sisällönanalyysillä.
Terveydenhoitajista yli puolet (56 %) määritteli laiminlyönniksi luokiteltavan kaltoinkohtelun fyysiseksi kaltoinkohteluksi. Tärkeimmät puuttumisen keinot olivat keskustelu ja avoin informointi vanhemmille, yhteys lastensuojeluun tai lastensuojeluilmoitus. Puuttumista vaikeutti eniten epävarmuus, näytön puuttuminen, pelko välien rikkoutumisesta vanhempiin sekä pelko vanhempien kiukusta ja aggressiivisuudesta. Puuttumista helpottivat erityisesti moniammatillinen yhteistyö, lapsen tai vanhemman kertominen asiasta, näkyvät merkit, terveydenhoitajan työkokemus ja ammattitaito sekä toimiva asiakassuhde. Yli puolet (56 %) vastaajista kertoi lapsen fyysiseen kaltoinkohteluun puuttumisen toimintamallin olevan käytössä työpaikallaan, vastaavasti 44 % ei ollut tietoisia toimintamallista. Puolet (50 %) vastaajista kertoi ottavansa kasvatus- ja kurittamiskäytännöt puheeksi vanhempien kanssa joka käynnillä tai usein, lisäksi kuusi vastaajaa otti asian puheeksi tarvittaessa. Suurimpana riskitekijänä lapsen fyysiselle kaltoinkohtelulle pidettiin vanhempien päihteidenkäyttöä (88 %). Puolet (50 %) vastaajista kertoi yhteistyössä sosiaalipuolen kanssa olevan ongelmia.
Suurin osa vastaajista oli kohdannut lapsen fyysistä kaltoinkohtelua ja puuttunut siihen. Puuttumisen keinot ovat terveydenhoitajilla tiedossa, tarvitaan vain lisää rohkeutta puuttua ja yhteistyön toimivuutta.
Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen, mutta muutaman kysymyksen osalta myös kvantitatiivinen. Aineistonkeruu toteutettiin kyselylomakkeiden avulla helmikuussa 2011. Tutkimukseen osallistui 16 Vaasan lastenneuvoloiden ja
suomenkielisten alakoulujen terveydenhoitajaa. Tulokset analysoitiin sisällönanalyysillä.
Terveydenhoitajista yli puolet (56 %) määritteli laiminlyönniksi luokiteltavan kaltoinkohtelun fyysiseksi kaltoinkohteluksi. Tärkeimmät puuttumisen keinot olivat keskustelu ja avoin informointi vanhemmille, yhteys lastensuojeluun tai lastensuojeluilmoitus. Puuttumista vaikeutti eniten epävarmuus, näytön puuttuminen, pelko välien rikkoutumisesta vanhempiin sekä pelko vanhempien kiukusta ja aggressiivisuudesta. Puuttumista helpottivat erityisesti moniammatillinen yhteistyö, lapsen tai vanhemman kertominen asiasta, näkyvät merkit, terveydenhoitajan työkokemus ja ammattitaito sekä toimiva asiakassuhde. Yli puolet (56 %) vastaajista kertoi lapsen fyysiseen kaltoinkohteluun puuttumisen toimintamallin olevan käytössä työpaikallaan, vastaavasti 44 % ei ollut tietoisia toimintamallista. Puolet (50 %) vastaajista kertoi ottavansa kasvatus- ja kurittamiskäytännöt puheeksi vanhempien kanssa joka käynnillä tai usein, lisäksi kuusi vastaajaa otti asian puheeksi tarvittaessa. Suurimpana riskitekijänä lapsen fyysiselle kaltoinkohtelulle pidettiin vanhempien päihteidenkäyttöä (88 %). Puolet (50 %) vastaajista kertoi yhteistyössä sosiaalipuolen kanssa olevan ongelmia.
Suurin osa vastaajista oli kohdannut lapsen fyysistä kaltoinkohtelua ja puuttunut siihen. Puuttumisen keinot ovat terveydenhoitajilla tiedossa, tarvitaan vain lisää rohkeutta puuttua ja yhteistyön toimivuutta.