Kohtaaminen, ohjauskeskustelut ja motivointi vankien päihdekuntoutuksessa : yksilötyön näkökulma hyvään työkäytäntöön
Montonen, Sanna (2011)
Montonen, Sanna
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060711367
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060711367
Tiivistelmä
Päihdekuntoutuksella on oma asemansa rikosseuraamuslaitoksen sisällä. Ensisijaisena toimintaa ohjaavana tekijänä on vankeuslaki. Vangeille laaditaan lisäksi arviointikeskuksessa rangaistusajansuunnitelma. Vankiloissa yleensäkin on tarvetta yksilötyön menetelmien kehittämiseen tai ainakin näkyväksi tekemiseen.
Kehittämistyön kantavana teemana on vangin kohtaaminen. Olen jakanut kohtaamisen käsitettä pohtimalla vuorovaikutuksen merkitystä ja sen tasoja. Vuorovaikutus syntyy keskusteluissa, joten kertomusten merkitys dialogin rakentumisessa nousee työssä esille. Diaogin kautta puolestaan voi päihdetyössä synnyttää luottamusta. Hyvä asiakasuhde kestää myös vaativuuden suhteessa vankiin.
Tarkastelen ohjauskeskusteluja työmenetelmänä. Näen työntekijän roolin erilaisena ohjauskeskusteluissa kuin kohtaamisessa. Ohjaamisessa keskitytään enemmän itse auttamistyöhön. Ohjauskeskustelut ja kohtaaminen eivät vaadi motivoitumista päihdeongelman käsittelyyn. Niiden kautta voidaan saada näkyviksi muita ongelmia.
Motivoinnin näen työntekijän kannalta omalla tavallaan ”toimintavaiheeksi”. Silloin on taottava kun rauta on kuuma. Periaatteessa vasta motivointivaiheessa päihdetyöntekijä tarjoaa aktiivisesti apua niin, että se näkyy myös vangille. Motivaatiossa puhutaan vaihemallista, joten eri vaiheissa olevaa motivoidaan eri työmenetelmillä.
Kaikki vangit eivät ole samassa lähtötilanteessa tullessan päihdetyöntekijän vastaanotolle. Osa ei tule edes täysin vapaaehtoisesti. Vankilassa ei mielestäni ole varaa kategorisoida ketään toivottomaksi tapaukseksi. Työntekijällä on yhtä suuri vastuu vangin saamasta palvelusta kuin vangilla itsellään.
Kehittämistyön kantavana teemana on vangin kohtaaminen. Olen jakanut kohtaamisen käsitettä pohtimalla vuorovaikutuksen merkitystä ja sen tasoja. Vuorovaikutus syntyy keskusteluissa, joten kertomusten merkitys dialogin rakentumisessa nousee työssä esille. Diaogin kautta puolestaan voi päihdetyössä synnyttää luottamusta. Hyvä asiakasuhde kestää myös vaativuuden suhteessa vankiin.
Tarkastelen ohjauskeskusteluja työmenetelmänä. Näen työntekijän roolin erilaisena ohjauskeskusteluissa kuin kohtaamisessa. Ohjaamisessa keskitytään enemmän itse auttamistyöhön. Ohjauskeskustelut ja kohtaaminen eivät vaadi motivoitumista päihdeongelman käsittelyyn. Niiden kautta voidaan saada näkyviksi muita ongelmia.
Motivoinnin näen työntekijän kannalta omalla tavallaan ”toimintavaiheeksi”. Silloin on taottava kun rauta on kuuma. Periaatteessa vasta motivointivaiheessa päihdetyöntekijä tarjoaa aktiivisesti apua niin, että se näkyy myös vangille. Motivaatiossa puhutaan vaihemallista, joten eri vaiheissa olevaa motivoidaan eri työmenetelmillä.
Kaikki vangit eivät ole samassa lähtötilanteessa tullessan päihdetyöntekijän vastaanotolle. Osa ei tule edes täysin vapaaehtoisesti. Vankilassa ei mielestäni ole varaa kategorisoida ketään toivottomaksi tapaukseksi. Työntekijällä on yhtä suuri vastuu vangin saamasta palvelusta kuin vangilla itsellään.