Liikkeellä maisemassa : Tutkielma
Palokangas, Niko (2011)
Palokangas, Niko
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060711318
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060711318
Tiivistelmä
Maisema merkitsee minulle luontoa, joka ympäröi itseäni. Olen aina asunut paikoissa, jossa luonto on löydettävä rakennetun ympäristön sisältä tai sen rajojen ulkopuolelta. Kaupungissa koen halua vaeltaa luonnon äärelle, halua tutkia ja kokea uusia alueita. Mutta minkäläisiä luontokokemuksia kaupunki voi tarjota? Kaupungin keskustasta katsottuna etäisyys luontoon voi tuntua pitkältä. Entä minkäläinen luonto odottaa minua kaupungin ulkopuolella?
Maisema antaa aiheen olla ulkopuolinen tarkkailija, joka kokee maalauksen kautta ympäröivää todellisuutta. Kävelyretket asumattomille alueille, luonnontilassa oleviin metsiin antavat kokemuksia irtaantumisesta, itsensä ulkopuolisen rooliin asettautumisesta. Saksalainen varhaisromantiikka alkoi tutkia luontoa sen kokemisen ja kokemisen vaikutuksesta syntyvien tunteiden kautta. Romantiikan ajan maalauksille ominaista oli maiseman suuruuteen eläytyminen. Metsämaisemassa liikkuminen, työskentely, majojen rakentelu, nuotiolla kahvin keittely vie kokijan syvempään yhteyteen ympäristön ja sitä kautta myös itsensä kanssa. Luonnon antamat mielikuvat ja sen herättämät tunteet ovat mielestäni tärkeintä luonnon kokemista
Tuntemattoman pelko luo ennakkoluuloja, jotka näkyvät välinpitämättömyytenä luontoa kohtaan. Luontoa ei voida kahlia. Luontoa voi opiskella ja siltä voi oppia myös omasta itsestään. Sitä ei voi hallita. Pörssikurssien heilahtelun mukaan tapahtuva luonnon valjastaminen on osoittautunut tuhoisaksi. Luonto ehtii kadota ennen kuin yksikään avustusjärjestö on saanut vastinetta rahoilleen. Metsät ovat maailman keuhkot, ilman niitä emme voi elää. Kaikki elävä tarvitsee luonnollista valoa. Valon käsite yhdistyy vahvasti myös ihmisen henkisiin pyrkimyksiin, mielen valoisuuteen ja valaistumiseen. Minä tutkin sitä salaperäistä voimaa, josta kaikki elämä tuntuu syntyvän.
Maisema antaa aiheen olla ulkopuolinen tarkkailija, joka kokee maalauksen kautta ympäröivää todellisuutta. Kävelyretket asumattomille alueille, luonnontilassa oleviin metsiin antavat kokemuksia irtaantumisesta, itsensä ulkopuolisen rooliin asettautumisesta. Saksalainen varhaisromantiikka alkoi tutkia luontoa sen kokemisen ja kokemisen vaikutuksesta syntyvien tunteiden kautta. Romantiikan ajan maalauksille ominaista oli maiseman suuruuteen eläytyminen. Metsämaisemassa liikkuminen, työskentely, majojen rakentelu, nuotiolla kahvin keittely vie kokijan syvempään yhteyteen ympäristön ja sitä kautta myös itsensä kanssa. Luonnon antamat mielikuvat ja sen herättämät tunteet ovat mielestäni tärkeintä luonnon kokemista
Tuntemattoman pelko luo ennakkoluuloja, jotka näkyvät välinpitämättömyytenä luontoa kohtaan. Luontoa ei voida kahlia. Luontoa voi opiskella ja siltä voi oppia myös omasta itsestään. Sitä ei voi hallita. Pörssikurssien heilahtelun mukaan tapahtuva luonnon valjastaminen on osoittautunut tuhoisaksi. Luonto ehtii kadota ennen kuin yksikään avustusjärjestö on saanut vastinetta rahoilleen. Metsät ovat maailman keuhkot, ilman niitä emme voi elää. Kaikki elävä tarvitsee luonnollista valoa. Valon käsite yhdistyy vahvasti myös ihmisen henkisiin pyrkimyksiin, mielen valoisuuteen ja valaistumiseen. Minä tutkin sitä salaperäistä voimaa, josta kaikki elämä tuntuu syntyvän.