Sähköbasson slap-soittotekniikan varhaiskehityshistoriaa : kurkistus Larry Grahamin ja Louis Johnsonin käyttämän soittotekniikan varhaiseen kehitykseen
Kivimäki, Antti (2009)
Kivimäki, Antti
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905263235
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905263235
Tiivistelmä
Tutkimukseni keskittyy selvittämään slap-soittotekniikan varhaista kehitystä kahden sähköbasistin, Larry Grahamin ja Louis Johnsonin, soittotyylien analyysin kautta. Analyysissäni olen keskittynyt enimmäkseen heidän soittotyylinsä teknisiin, rytmisiin ja soinnillisiin puoliin. Tarkoituksenani on Grahamin ja Johnsonin kehitystyön esittelemisen lisäksi tuottaa nuottikuvaa varhaisista slap-bassolinjoista, joita voidaan käyttää opetusmateriaalina. Tutkimusta varten tein taustatyötä perehtymällä lähdetietoihin, lähinnä henkilöhaastatteluihin ja musiikkiin liittyviin tietopankkeihin. Tutkin myös löytämiäni videoita analysoidakseni varhaista slap-soittotekniikkaa tarkemmin. Etsin käsiini tutkimukseen liittyvät äänitteet, joista valitsin olennaisimmat kappaleet tutkimustani varten ja tein niistä nuotinnuksia. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Larry Graham oli ensimmäinen basisti, joka toi slap-soittotekniikan valtavirtamusiikin piiriin ja toimi myös merkittävänä kehittäjänä tekniikan alkuaikoina. Hän kehitti tekniikan alun perin kompensoimaan rumpujen puutetta yhtyeessään 1960-luvulla. Ensimmäisen kerran tekniikkaa kuultiin kappaleissa Everyday People (1968) ja Thank You (Falettinme Be Mice Elf Agin) (1969). Grahamin 1970-luvun alussa käyttämä soittotekniikka sisälsi jo kaikki slapbassonsoiton
peruselementit. Louis Johnson jatkoi tekniikan kehitystä Larry Grahamin innovaatioiden varaan. Hän kehitti etenkin basson sointia kirkkaampaan suuntaan, sekä peukaloiskutekniikan (slap) eri mahdollisuuksia. Johnsonin kehityskaari oli samantapainen kuin Grahamin: basson sointi oli alussa varsin tunkkainen, soittotekniikka varsin alkeellista ja rytmisesti epätarkkaa. Kehityksen myötä soitto kuitenkin muuttui tarkemmaksi ja jämäkämmäksi, ja basson sointi kirkastui. Vaikka Johnson saavutti tunnettavuutta slap-soittotekniikan kantaisänä, hänen vaikutuksensa kehityksessä ei kuitenkaan ollut niin merkittävä kuin Grahamin. Tutkimukseni mukaan kunnia slap-soittotekniikan keksimisestä kuuluukin yksinomaan Larry Grahamille. Työni onnistui mielestäni varsin hyvin selvittämään alkuperäiset tavoitteensa. Se toimii erinomaisena tietopakettina slap-soittotekniikasta kiinnostuneille. Se on tarpeellinen, sillä kattavaa tietoa slap-soittotekniikan alkuvaiheista ei löytynyt etsimistäni lähteistä. Opetusmateriaalina se sisältää yksinkertaisempien perusteiden lisäksi myös haastavampaa slap-bassonsoittoa.
peruselementit. Louis Johnson jatkoi tekniikan kehitystä Larry Grahamin innovaatioiden varaan. Hän kehitti etenkin basson sointia kirkkaampaan suuntaan, sekä peukaloiskutekniikan (slap) eri mahdollisuuksia. Johnsonin kehityskaari oli samantapainen kuin Grahamin: basson sointi oli alussa varsin tunkkainen, soittotekniikka varsin alkeellista ja rytmisesti epätarkkaa. Kehityksen myötä soitto kuitenkin muuttui tarkemmaksi ja jämäkämmäksi, ja basson sointi kirkastui. Vaikka Johnson saavutti tunnettavuutta slap-soittotekniikan kantaisänä, hänen vaikutuksensa kehityksessä ei kuitenkaan ollut niin merkittävä kuin Grahamin. Tutkimukseni mukaan kunnia slap-soittotekniikan keksimisestä kuuluukin yksinomaan Larry Grahamille. Työni onnistui mielestäni varsin hyvin selvittämään alkuperäiset tavoitteensa. Se toimii erinomaisena tietopakettina slap-soittotekniikasta kiinnostuneille. Se on tarpeellinen, sillä kattavaa tietoa slap-soittotekniikan alkuvaiheista ei löytynyt etsimistäni lähteistä. Opetusmateriaalina se sisältää yksinkertaisempien perusteiden lisäksi myös haastavampaa slap-bassonsoittoa.