TERAPEUTTISEN RATSASTUKSEN MERKITYS SOSIAALISIIN TAITOIHIN : Kahden kielihäiriöisen lapsen tapaustutkimus
Räihä, Tiina; Kamula, Susanna (2009)
Räihä, Tiina
Kamula, Susanna
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905203043
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905203043
Tiivistelmä
Työn tarkoituksena oli selvittää terapeuttisen ratsastuksen merkitystä kielihäiriöisen lapsen sosiaalisiin taitoihin. Lisäksi terapeutille tehdyn haastattelun avulla selvitettiin terapiahevosen ja talliympäristön merkitystä. Koehenkilön, hänen vanhempiensa ja terapeutin mielipiteiden kartoittamiseen terapeuttisesta ratsastuksesta käytettiin kyselyä ja haastattelua. Koehenkilöinä oli kaksi Haukkarannan koulun kielihäiriöistä tyttöä. Molemmilla koehenkilöillä on tuen tarvetta sosiaalisissa taidoissa.
Työssä käytettiin laadullista tutkimusotetta. Tutkimus toteutettiin olemalla mukana koehenkilöiden terapeuttisen ratsastuksen tunneilla yhdentoista kerran ajan. Tunnit ajoitettiin aikavälille marraskuu 2008- maaliskuu 2009. Opettajille tehtiin alkukysely, jolla kartoitettiin koehenkilöiden sosiaalisia taitoja. Loppukysely suoritettiin opettajille terapeuttisen ratsastusjakson päätteeksi, jonka tarkoitus oli tuoda esille sosiaalisissa taidoissa tapahtuneet muutokset. Terapeuttisten ratsastustuntien sisältö suunniteltiin siten, että se tukisi koehenkilöiden sosiaalisia taitoja. Menetelmänä terapeuttisen ratsastuksen tunneilla käytettiin osallistuvaa havainnointia, jonka avulla seurattiin koehenkilöiden sosiaalisissa taidoissa tapahtuvia muutoksia.
Tutkimustulokset osoittivat, että koehenkilöiden sosiaalisten taitojen havaittiin kehittyneen terapeuttisen ratsastusjakson aikana. Positiivisia muutoksia huomattiin tapahtuneen perustaitojen, kehittyneiden sosiaalisten taitojen sekä sosiaalisten tunnetaitojen osa-alueilla. Lisäksi todettiin, että hevonen sopii hyvin terapiakäyttöön vuorovaikutushaluisen luonteensa sekä lukuisten muiden ominaisuuksiensa puolesta. Talliympäristö todettiin merkitykselliseksi, sillä se tarjoaa aistikokemuksia ja järjestelmällisyyttä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että terapeuttisesta ratsastuksesta on hyötyä tuettaessa kielihäiriöisen lapsen sosiaalisia taitoja. Positiivisten tutkimustulosten perusteella voidaan suositella, että terapeuttista ratsastusta käytettäisiin kuntoutusmuotona sosiaalisten taitojen tukemisessa.
Työssä käytettiin laadullista tutkimusotetta. Tutkimus toteutettiin olemalla mukana koehenkilöiden terapeuttisen ratsastuksen tunneilla yhdentoista kerran ajan. Tunnit ajoitettiin aikavälille marraskuu 2008- maaliskuu 2009. Opettajille tehtiin alkukysely, jolla kartoitettiin koehenkilöiden sosiaalisia taitoja. Loppukysely suoritettiin opettajille terapeuttisen ratsastusjakson päätteeksi, jonka tarkoitus oli tuoda esille sosiaalisissa taidoissa tapahtuneet muutokset. Terapeuttisten ratsastustuntien sisältö suunniteltiin siten, että se tukisi koehenkilöiden sosiaalisia taitoja. Menetelmänä terapeuttisen ratsastuksen tunneilla käytettiin osallistuvaa havainnointia, jonka avulla seurattiin koehenkilöiden sosiaalisissa taidoissa tapahtuvia muutoksia.
Tutkimustulokset osoittivat, että koehenkilöiden sosiaalisten taitojen havaittiin kehittyneen terapeuttisen ratsastusjakson aikana. Positiivisia muutoksia huomattiin tapahtuneen perustaitojen, kehittyneiden sosiaalisten taitojen sekä sosiaalisten tunnetaitojen osa-alueilla. Lisäksi todettiin, että hevonen sopii hyvin terapiakäyttöön vuorovaikutushaluisen luonteensa sekä lukuisten muiden ominaisuuksiensa puolesta. Talliympäristö todettiin merkitykselliseksi, sillä se tarjoaa aistikokemuksia ja järjestelmällisyyttä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että terapeuttisesta ratsastuksesta on hyötyä tuettaessa kielihäiriöisen lapsen sosiaalisia taitoja. Positiivisten tutkimustulosten perusteella voidaan suositella, että terapeuttista ratsastusta käytettäisiin kuntoutusmuotona sosiaalisten taitojen tukemisessa.