Luonnonsuojelualueen perustaminen ja siitä tehtyjen valitusten käsittely hallinto-oikeudessa
Pessi, Heidi (2011)
Pessi, Heidi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060611026
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060611026
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella, miten ympäristöoikeuden keinoin voidaan suojella luontoa. Toiminnallisena tavoitteena oli laatia selkeä ja yksinkertainen opas yksityiselle maanomistajalle, jonka maille halutaan perustaa luonnonsuojelualue.
Ympäristöoikeus jakaantuu monikansalliseen ja kansalliseen ympäristöoikeuteen. Monikansallinen ympäristöoikeus muodostuu kansainvälisistä pöytäkirjoista, julistuksista ja sopimuksista sekä Euroopan unionin piirissä syntyneestä lainsäädännöstä. Kansallinen ympäristöoikeus on Suomen sisäistä lainsäädäntöä, joka pääosin perustuu kansainvälisistä sopimuksiin ja Euroopan unionin direktiiveihin. Ympäristöoikeutta ohjaavat YK:n Rio de Janeirossa vuonna 1992 pidetyssä konferenssissa vahvistettu kestävän kehityksen periaate ja aiheuttamisperiaate. Kestävän kehityksen lisäksi muita tärkeitä ympäristöoikeudellisia periaatteita ovat ennaltaehkäisy, huolellisuus ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate. Näillä periaatteilla pyritään säilyttämään luonto tuleville sukupolville.
Ympäristöön liittyviä ohjauskeinoja ovat taloudellinen, informatiivinen ja hallinnollinen ohjaus. Taloudelliset keinot ovat erilaisia taloudellisia helpotuksia ympäristöystävällisille tuotteille tai veroja tuotteille, jotka ovat haitallisia ympäristölle. Informatiivisessa ohjauksessa pyritään jakamaan ympäristötietoutta ja ohjaamaan kulutustottumuksia ympäristöystävälliseen suuntaan. Hallinnollinen ohjaus puolestaan liittyy lainsäädäntöön ja viranomaisten lain nojalla tekemiin ympäristöä koskeviin päätöksiin. Esimerkiksi luonnonsuojelualueen perustaminen on tällainen päätös.
Tutkimuksen toiminnallisena tuloksena syntyi opas maanomistajille. Oppaassa on otettu huomioon kaksi erilaista maaomistajaryhmää: ne maanomistajat jotka itse haluavat suojella alueellaan eläviä kasvi- tai eläinlajeja ja ne maanomistajat, joiden maalle viranomaisen aloitteesta on perustettu luonnonsuojelualue ilman maanomistajan suostumusta. Jälkimmäisessä tapauksessa maanomistajaa kiinnostaa myös muutoksenhakumenettely. Oppaassa kerrotaan aluksi luonnonsuojelusta, siitä millaisin edellytyksin luonnonsuojelualue voidaan perustaa, miten tämän viranomaisen päätöksestä voidaan valittaa ja miten valitusasian käsittely etenee hallintotuomioistuimessa.
Oikeudellisina lähteinä on käytetty kansainvälisiä ympäristösopimuksia, Euroopan unionin luontoa ja ympäristö koskevia direktiivejä, lakien esitöitä, ympäristöoikeudellisia ja luontoa koskevaa kirjallisuutta sekä ympäristöviranomaisten palvelusivustoja Internetissä. Työssä on tarkasteltu kolmea Helsingin hallinto-oikeuden käsittelemää luonnonsuojelualueen perustamista koskevaa valitusasiaa, joiden käyttöön on saatu tutkimuslupa Helsingin hallinto-oikeudelta. Lisäksi opinnäytetyössä on haastateltu ELY-keskuksen Juha Lummetta ja näin saatu käytännön tietoa luonnonsuojelualueen perustamista koskevasta menettelystä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristöoikeudessa.
Ympäristöoikeus jakaantuu monikansalliseen ja kansalliseen ympäristöoikeuteen. Monikansallinen ympäristöoikeus muodostuu kansainvälisistä pöytäkirjoista, julistuksista ja sopimuksista sekä Euroopan unionin piirissä syntyneestä lainsäädännöstä. Kansallinen ympäristöoikeus on Suomen sisäistä lainsäädäntöä, joka pääosin perustuu kansainvälisistä sopimuksiin ja Euroopan unionin direktiiveihin. Ympäristöoikeutta ohjaavat YK:n Rio de Janeirossa vuonna 1992 pidetyssä konferenssissa vahvistettu kestävän kehityksen periaate ja aiheuttamisperiaate. Kestävän kehityksen lisäksi muita tärkeitä ympäristöoikeudellisia periaatteita ovat ennaltaehkäisy, huolellisuus ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate. Näillä periaatteilla pyritään säilyttämään luonto tuleville sukupolville.
Ympäristöön liittyviä ohjauskeinoja ovat taloudellinen, informatiivinen ja hallinnollinen ohjaus. Taloudelliset keinot ovat erilaisia taloudellisia helpotuksia ympäristöystävällisille tuotteille tai veroja tuotteille, jotka ovat haitallisia ympäristölle. Informatiivisessa ohjauksessa pyritään jakamaan ympäristötietoutta ja ohjaamaan kulutustottumuksia ympäristöystävälliseen suuntaan. Hallinnollinen ohjaus puolestaan liittyy lainsäädäntöön ja viranomaisten lain nojalla tekemiin ympäristöä koskeviin päätöksiin. Esimerkiksi luonnonsuojelualueen perustaminen on tällainen päätös.
Tutkimuksen toiminnallisena tuloksena syntyi opas maanomistajille. Oppaassa on otettu huomioon kaksi erilaista maaomistajaryhmää: ne maanomistajat jotka itse haluavat suojella alueellaan eläviä kasvi- tai eläinlajeja ja ne maanomistajat, joiden maalle viranomaisen aloitteesta on perustettu luonnonsuojelualue ilman maanomistajan suostumusta. Jälkimmäisessä tapauksessa maanomistajaa kiinnostaa myös muutoksenhakumenettely. Oppaassa kerrotaan aluksi luonnonsuojelusta, siitä millaisin edellytyksin luonnonsuojelualue voidaan perustaa, miten tämän viranomaisen päätöksestä voidaan valittaa ja miten valitusasian käsittely etenee hallintotuomioistuimessa.
Oikeudellisina lähteinä on käytetty kansainvälisiä ympäristösopimuksia, Euroopan unionin luontoa ja ympäristö koskevia direktiivejä, lakien esitöitä, ympäristöoikeudellisia ja luontoa koskevaa kirjallisuutta sekä ympäristöviranomaisten palvelusivustoja Internetissä. Työssä on tarkasteltu kolmea Helsingin hallinto-oikeuden käsittelemää luonnonsuojelualueen perustamista koskevaa valitusasiaa, joiden käyttöön on saatu tutkimuslupa Helsingin hallinto-oikeudelta. Lisäksi opinnäytetyössä on haastateltu ELY-keskuksen Juha Lummetta ja näin saatu käytännön tietoa luonnonsuojelualueen perustamista koskevasta menettelystä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristöoikeudessa.