Sepelvaltimotautipotilaan mieliala ja ryhmäohjaus
Määttänen, Jenni; Aaltola, Jenni (2009)
Määttänen, Jenni
Aaltola, Jenni
Lahden ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905223086
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905223086
Tiivistelmä
Sepelvaltimotauti on yksi yhteiskuntamme yleisempiä ja vakavampia sairauksia. Se on suomalaisten yleisin kuolinsyy. Sepelvaltimotautiin sairastuminen vaikuttaa sairastuneen sekä fyysiseen terveyteen että henkiseen hyvinvointiin. Opinnäyte-työmme tarkoituksena on kuvata sepelvaltimotautipotilaiden kokemuksia ryhmäohjauksesta ja sairauden diagnosoinnin ja ryhmäohjauksen merkitystä mielialaan. Yhteistyökumppanimme opinnäytetyössämme on Päijät-Hämeen sydänpiiri.
Opinnäytetyömme on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Keräsimme aineiston potilaiden kirjoittamien päiväkirjojen avulla sekä tekemällä teemahaastatteluja. Tutkimukseemme osallistui yhteensä kuusi avokuntoutusryhmän potilasta. Heillä kaikilla oli diagnosoitu sepelvaltimotauti. Analysoimme aineiston induktiivisella sisällön analyysilla.
Tuloksistamme ilmeni, että tutkimukseemme osallistujat kokivat saaneensa ryhmäohjauksesta vertaistukea ja kokonaisvaltaista tukea. Ryhmässä vallitsi hyvä henki. Osallistujilla oli ryhmäohjaukseen liittyviä kehittämisajatuksia. He toivoivat esimerkiksi enemmän tapaamisia sekä saavansa lisää lääketieteellistä tietoa. Sairauden diagnosoinnin varmentuminen vaikutti joidenkin mielialaan paljon, toisten taas vähän. Ryhmäohjauksella oli useimmiten positiivinen merkitys osallistujan mielialaan, mutta joillekin merkitys oli vähäisempi kuin toisille.
Opinnäytetyömme on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Keräsimme aineiston potilaiden kirjoittamien päiväkirjojen avulla sekä tekemällä teemahaastatteluja. Tutkimukseemme osallistui yhteensä kuusi avokuntoutusryhmän potilasta. Heillä kaikilla oli diagnosoitu sepelvaltimotauti. Analysoimme aineiston induktiivisella sisällön analyysilla.
Tuloksistamme ilmeni, että tutkimukseemme osallistujat kokivat saaneensa ryhmäohjauksesta vertaistukea ja kokonaisvaltaista tukea. Ryhmässä vallitsi hyvä henki. Osallistujilla oli ryhmäohjaukseen liittyviä kehittämisajatuksia. He toivoivat esimerkiksi enemmän tapaamisia sekä saavansa lisää lääketieteellistä tietoa. Sairauden diagnosoinnin varmentuminen vaikutti joidenkin mielialaan paljon, toisten taas vähän. Ryhmäohjauksella oli useimmiten positiivinen merkitys osallistujan mielialaan, mutta joillekin merkitys oli vähäisempi kuin toisille.