The effect of seedling, site, and silviculture factors on vole damage to seedling stands in Päijät-Häme, Finland, during winter 2008/09
Müller, Emily (2011)
Müller, Emily
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011062112386
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011062112386
Tiivistelmä
Myyrätuhot taimikoissa ovat yksi suurimmista metsänuudistamisen uhista Suomessa, erityisesti niinä talvina, kun myyräkannat ovat huipussaan. Tässä tutkimuksessa analysoitiin talvella 2008/09 tapahtuneita ennätyssuuria myyrätuhoja 683 taimikkokuviolla (1200 hehtaarilla) Päijät-Hämeessä. Kenttätutkimustulokset yhdistettiin Heinolan Metsänhoitoyhdistyksen kasvupaikka- ja metsänhoitoaineistoon. Yhdistetystä aineistosta analysoitiin myyrätuhojen suhde neljääntoista taimi-, kasvupaikka- ja metsänuudistamistekijään käyttämällä graafista ja deskriptiivistä esittämistä (keskiarvo, mediaani, kvartiilit), Mann-Whitney U testejä, ja Spearmanin järjestyskorrelaatiota.
Yleensä taimitekijöillä oli suurin ja kasvupaikkatekijöillä pienin vaikutus myyrätuhoihin. Taimet olivat herkimpiä myyrätuhoille kahden ensimmäisen vuoden aikana istutuksen jälkeen tai 50 cm:n pituuteen asti. Kaikki maanmuokkausmenetelmät (äestys, laikutus, laikkumätästys, ja mätästys) vähensivät myyrätuhoja verrattuna uudistamismenetelmiin, joissa maanmuokkausta ei käytetty. Vähiten myyrätuhot olivat äestys- ja laikutusalueilla. Männyntaimikoissa myyrätuhot olivat pahimpia, vaikka kuusentaimikoissakin tuhot olivat melko suuria aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna.
Tulokset tästä ja aikaisemmista tutkimuksista näyttäisivät osoittavan, että myyrätuhoihin voi vaikuttaa metsänuudistamismenetelmällä. Myyrätuhoja voi vähentää maanmuokkausmenetelmillä, joissa rikotun maanpinnan osuus on suuri. Istutustyöt on syytä ajoittaa myyräkannan romahduksen jälkeiseen kevääseen. Taimet on istutettava riittävän tiheään ja luonnontaimia on käytettävä täydennykseksi. Puhtaita männyntaimikoita tulee välttää. Lisätutkimuksia tarvitaan vahvistamaan seuraavat alustavat havainnot: myyrätuhot ovat pienempiä kohteissa, joissa kuusi on ollut pääpuulajina ennen uudistushakkuuta, tai taimikoissa, joissa on täydennyksenä luonnontaimia ja samaten taimikoissa, jotka on istutettu keväällä eikä syksyllä.
Yleensä taimitekijöillä oli suurin ja kasvupaikkatekijöillä pienin vaikutus myyrätuhoihin. Taimet olivat herkimpiä myyrätuhoille kahden ensimmäisen vuoden aikana istutuksen jälkeen tai 50 cm:n pituuteen asti. Kaikki maanmuokkausmenetelmät (äestys, laikutus, laikkumätästys, ja mätästys) vähensivät myyrätuhoja verrattuna uudistamismenetelmiin, joissa maanmuokkausta ei käytetty. Vähiten myyrätuhot olivat äestys- ja laikutusalueilla. Männyntaimikoissa myyrätuhot olivat pahimpia, vaikka kuusentaimikoissakin tuhot olivat melko suuria aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna.
Tulokset tästä ja aikaisemmista tutkimuksista näyttäisivät osoittavan, että myyrätuhoihin voi vaikuttaa metsänuudistamismenetelmällä. Myyrätuhoja voi vähentää maanmuokkausmenetelmillä, joissa rikotun maanpinnan osuus on suuri. Istutustyöt on syytä ajoittaa myyräkannan romahduksen jälkeiseen kevääseen. Taimet on istutettava riittävän tiheään ja luonnontaimia on käytettävä täydennykseksi. Puhtaita männyntaimikoita tulee välttää. Lisätutkimuksia tarvitaan vahvistamaan seuraavat alustavat havainnot: myyrätuhot ovat pienempiä kohteissa, joissa kuusi on ollut pääpuulajina ennen uudistushakkuuta, tai taimikoissa, joissa on täydennyksenä luonnontaimia ja samaten taimikoissa, jotka on istutettu keväällä eikä syksyllä.